Symbiaatti: Maailman kadut

Viiden vuoden ajalta kootut biisit tekevät Symbiaatin omakustanteisesta debyytistä soundillisesti melkoisen sillisalaatin. Jos moisesta ei piittaa, on yhtyeellä ihan mielenkiintoinen paketti kasassa. Perinteisen räpäytyksen joukkoon mm. akustista kitaraa sotkeva espoolaiskolmikko aloittaa itämaisella jumituksella, josta nimibiisi jatkaa räpin pariin. Kolmikon räpäytys on melko perustiputtelua, Symbolin laulu on ihmisäänellisesti parasta antia. Taustojen puolesta snadisti vino biisi hölkkää ihan kelvosti, onnistuen pistämään niskaa liikkeelle. Akustisella nykivä Samantekevää vie myös kohtuullisesti kevyenä, mutta menevänä pohdiskeluna.

Varsinaiset kuningasideat tai todelliset klassikot herrojen haavista tuntuvat vielä karkaavan, sillä mitään hirveän vahvoja muistijälkiä levystä ei jää. Paras maku irtoaa pa-pa-pa-daa-letkeilevästä kesäbiisistä Se on, johon muhkea basso ja huomaamattomat lyömäpolveilut luovat samaan aikaan tumman että kepeän pohjan. Myös pianolla heleilevä Liikaa kii maistuu. Kolmella raidalla vieraileva Sara vaikuttaa melko perus kotimaista hiphoplevyä täydentävältä naisääneltä, Ripan, Pirivieterin ja Jyllen vahvistama Kosminen kämppä on levyn ehdottomasti hauskinta laitaa.