Julkaistu: 21.06.2006
Arvostelija: Sami Nissinen
Jyväskyläläinen Herra Murphy soittaa riffeihin pohjautuvaa tanakkaa suomirokkia, joka kumartaa pahjanmaan suuntaan tuoden yleisvaikutelmaltaan vahvasti mieleen Kolmannen Naisen. Avausraita Minun suuri suu soundaa yllättävän tuoreen kuuloisesti Flaming Sideburnsille, ja kappaleessa on mukava draivi. Kiekon kepein ja samalla myös melodisesti hienoin raita Huonomaineinen kuullostaa taas siltä, kuin J. Karjalainen esittäisi Maarit Hurmerinnan unohtunutta hittiä. Kiekon vahvuus on etenkin tiukassa yhteissoitossa, sekä potkivissa juurevissa soundissa. Herroilla on useiden suomirokkareiden tavoin rockin muotokieli hyvin hallussa, mutta sisällössä on vielä kuitenkin kehittämisen varaa. Kappaleet ovat pääosin juurevaa bluespohjaista rypistystä, joille tekisi hyvää muutamat yllättävät koukut. Sanoitukset ovat aiheeltaan kliseisiä ja rockhenkisessä narsistisuudessaan naiiveja, ja kun niiden kerrontakaan ole mitenkään mielenkiintoista tulee niistä hiukkasen vaivautunut olo. Erittäin ammattitaitoista, mutta turhan tuttua huttua.
