Devils Shitburner/San Martin/Dead Club

Pinon pienjulkaisuita sylkenyt hyvinkääläinen horrorpunk-yhtye Scarecrow julkaisi ensialbuminsa. Levy alkaa moottorin starttauksella, joka muuttuu välittömästi kaahaavaksi kitaraksi - nättiä, ja toimivaa. Avausraita Dead Crowd on Your Door antaa levylle siis lentävän lähdön, eikä tulevan puolen tunnin aikana hidastella kertaakaan.

Misfits on selvästi bändin suuri innoittaja, vaikka toki soundi on aivan eri tavalla huoliteltu, ja ajan hengen mukaisesti metallisen raskas. Laulaja ei myöskään yritä olla Glenn Danzig, vaan ilmaisu tulee karheasti jostain kurkun puolelta. Sääli oikeastaan, sillä epämelodinen mölinä olisi ollut paljon piristävämpää ja poikkeavampaa nykyään kuin tällainen hevi-ilmaisu. Notkeat Ramones-riffit ja kauhukuvasto kirkonkelloineen vetävät kuitenkin yleiskuvan New Jerseyn suuntaan.

Biisit ovat täynnä koukunpoikasia, ja useisiin on keksitty jokin sovituksellinen idea, jolla saadaan vähän vaihtelua peruskaavaan. Kuitenkin vasta muutenkin loistavan Revengen lopussa yllättäen ilmaantuva synasäestys ja melodinen kitara puskevat levyn uuteen ulottuvuuteen - jalat alkavat hakata mukana pakosta! Samaa on lisää levyn päätösbiisissä Earth Is Dead, joka on muutenkin hieman "sävykkäämpi" tuotos. Se, että nämä ovat levyn ainoat biisit, jotka erityisesti tarttuivat korvaani, saattaa kertoa enemmän omista mieltymyksistäni, mutta kyllä tämä minusta kaipaisi hieman lisää vaihtelua - tai edes lisää erottuvia koukkuja. Tällaisenaan tämä on hyvää paahtoa jokaisen soittajan antaessa kaikkensa, mutta kestävään kuuntelunautintoon tarvitaan vielä hieman lisää.