Silent Voices: Chapters Of Tragedy

Low Frequency Records

Teknisesti kovinkin taitava Silent Voices antaa taitojensa kuulua Chapters Of Tragedyllään. Seitsemän hyvin valittua kappaletta ovat sekä hyvin soitettuja että tuotettuja. Vielä kun kansikuvakin on nuin hieno, niin mikäpä poikia estää matkalla tähteyteen?

Lajityypilleen ominaiset järjestään yli neliminuuttiset kipaleet ovat monipuolisia. Viisuista löytyy niin näppärää kitarataiturointia, puheenpätkiä kuin kauniita piano-osuuksiakin - ja kaikki yhdessä, sulassa sovussa. Vaikka en ylettömän kauaa yleensä jaksa kuunnella kitaristien tiluttelua, kokkolalainen Silent Voices saa minut kuitenkin kuuntelemaan itseään hieman tarkemmin. Kuitenkaan en voi välttyä Dream Theaterin vahvan vaikutteen kuulemiselta. Erityisesti levyn pisin biisi 3-osainen Tragedy (10:56) tuo mieleen hyvinkin paljon kasetit (kyllä kasetit), joilta olen tuota taiturointia kuunnellut. Eipä silti, hyvältähän tämä kuulostaa. Kappaleet ovat tosiaan hyvin tasapainoisen kuuloisia. En siten ihmettele levyn tituleeraamista yhdeksi vuoden kotimaisen metallimusiikin mestariteoksista.

Vokalisti Michael Hennekenin kirjoittamat sanoitukset ovat metallille tyypilliseen tapaan sieltä synkemmästä tunneskaalasta: kaikki tekemisemme murenevat maahan, menneisyyden heijastukset kummittelevat joka yö ja rakkaus vuotaa särkyneissä sydämissämme. Erityisen satuttava tarina löytyy levyn viimeisestä kappaleesta The Last Sunset. Her heart is still broken / but she knows the sun will shine again .