Crack Ov Dawn: White Line

Exclusive Music / Equilibre Music

Ranskanmaalta kotoisin oleva, hassun hauskasti nimetty Crack Ov Dawn yritti parin vuoden takaisella Dawn Addict levyllään vääntää koneistettua tarttuvaa goottipoppirockia, mutta tulokset olivat tuolloin lähinnä keskinkertaisia. Nyt on tullut aika kokeilla uudelleen elektron ja kevytrockin siipien kantavuutta ja jälleen levyn kansissa tuntematon naisihminen saa kärsiä. Ainakaan ulkoiset puitteet eivät siis anna viitteitä siitä, että monikaan asia olisi muuttunut...

...eikä levyn sisältökään sen puoleen eroa juuri millään tavoin parin vuoden takaisesta tuotoksesta. White Line jatkaa siis tutulla konegootti tyylillä, jossa isoilta nimiltä lainataan ensinnäkin rutkasti. Eniten ryöstön kohteena on nytkin Mechanical Animals levyn aikainen Marilyn Manson, sekä vuosituhannen vaihteen Paradise Lost. Vaikka lähtökohdat ovat näinkin herkulliset osaa ranskalaispoppoo jollain ihmeen tavalla laimentaa keittonsa niin mauttomaksi, ettei sitä viitsi juuri montaa kertaa maistaa. Bändi soittaa halki kiekon periaatteessa kahta kappaletta – sitä nopeaa ja sitä hidasta. Parissa kohdin yhtye intoutuu jo melkeinpä kokeelliseksi ja rajoja rikkovaksi, mutta nämäkin välähdykset rajoittuvat lopulta lähinnä biisien introihin.

Crack Ov Dawn käy monella tapaa varoittavasta esimerkistä, sillä siinä yhdistyy rankka kopiointi, soundien puhki hinkkaaminen, sekä täysin vääränlaisten lyriikoiden yhdistäminen täysin vääränlaisiin tunnetiloihin. Vokalistin intoutuessa ”rohkeasti” kiroamaan, kuulostaa se lähinnä pikkupojan pahaiselta uhoamiselta, kun äiskä ei ole ostanutkaan sitä lähikaupassa suklaapatukkaa. Romanttisemmat tarinat saavat puolestaan suupielet nykimään, tosin joka kerta väärään suuntaan. Ei näin, ei hyvä.