Troka: Raharinki

Troka

Musiikin latina elikk� kansanmusiikki kajahtaa taas Helsingin Pit�j�nm�est�, jonne Sibelius-Akatemia on sullonut osastonsa, joiden se haluaa pysyv�n poissa silmist� ja mielest�. Vuoden 2005 aikana t�m�n esikoisensa purkittaneeseen Troka-kvintettiin kuuluu ym. instanssin kansanmusiikkiosaston pro-v�ke�, joista mainittakoot grand man Timo Alakotila harmoonissa ja Johanna Juhola harmonikassa. Levyn vihoton kansiratkaisu on ainutkertaisen nerokas ja luovuttaa p��osan sille mille kuuluukin, eli musiikille.

Troka tarjoaa rivakasta, haitari/viulu/harmoonipohjaista pohojalaish�� -instrumentaaliryttyytyst�, jolle termi �peruskansanmusiikki� olisi kuitenkin liian valju ilmaus. Materiaali on kiitett�v�ss� m��rin omaa, tuottelias Uuno Trad. on ollut s�velt�j�n� vain kolmessa kappaleessa. Juhola on tuonut mukaan piazzolla-kategorian erikoisosaamistaan kappaleessaan Astoraalinen polskafantasia, ja erikseen mainittakoon my�s jousisoittaja Ville Ojasen vinohuumoriset visiot Str�mmerin paluu ja Ruotsalaisia sotasankareita, joiden koukkuihin ihastuin eniten. Mielenkiintoista satsia kuitenkin kautta linjan.

Trokan musiikki puhuttelee, kirjaimellisestikin. L�sn� ovat kimurantit, mutta silti luontevat tahtilajit, jotka tekev�t musiikista ja soitinten ��nist� ik��n kuin puhetta. Mihink��n balkan-osastolle ei kikkailussa menn�, onpahan eritt�in sujuvaa modernia uusvanhaa, johon tietoyhteiskunnan nelj��nlaskijan kest�� v�h�n aikaa tottua. V�lill� vellotaan mets�isen eteerisesti, ja harmooni kroolaa paremmin kuin yksik��n syntikkajousimatto koskaan, saaden kuulijan haistamaan tervan tuoksua. Buzuki tuo mukanaan tarvittavaa ateenaa. Ainoa, mit� j�in kaipaamaan, oli jonkinasteinen omintakeisuusmauste. Ehk� luovaa hulluutta Spontaanin vireen tyyliin, tai sitten silkkaa anarkiaa Koinureiden malliin�? My�s levyn lopettaminen jotenkin ilmaan, viimeinen raita veltosti sammuttaen on, sanotaanko nyt v�hint��nkin rohkea veto.

Nomutta. T�m� levy on taas yksi osoitus siit�, ett� kansanmusiikki voi maassamme oikein hyvin, vaikka onkin eristetty p��kaupungissamme Kutomotie 9:��n. Ehk� kansanmusiikista tulee l�hivuosina ihmisten kyll�stytty� s�hk�kitaratapettiin jonninmoinen trendi a cappella �laulun tapaan, kukaties. Ja toivottavasti pysyv�!