Employee Of The Month: Scattered Lifelines

Kuopiossa aloitellut, viime vuodet Tampereella toiminut kolmimiehinen progerock-yhtye Employee Of The Month on päässyt debyyttikantaan. Yhtyeen pitkäjänteisyydestä ja uskosta omaan tekemiseen viestii vahvasti se, että Scattered Lifelines näkee päivänvalon omakustanteisesti. Levy-yhtiö-elementin puuttuminen ei johdu niinkään musiikin huonoudesta kuin siitä että EOTM:n kaltaista yhtyettä saattaa olla vaikea markkinoida. Toisaalta, myyväthän ne System Of Downit ja Toolitkin kohtuullisesti...

Verrattuna näihin kahteen raskaamman sarjan kokeilijaan EOTM on selkeästi popimpi ja kiireettömämpi, vaikka mikään paikallaan junnaava kokonaisuus SL ei olekaan. Kaikkea muuta. Kolmikon ytimenä tuntuisi sykkivän laulaja-basisti Tommi Hartikainen, etenkin basson kulmikas työskentely luo selkeää leimaa yhtyeen soundiin. Toki rumpali Matti Ryynänen ja kitaristi Ville Väänänen hoitavat tonttinsa yhtä lailla hyvin, mutta basso jotenkin jää mieleen.

Groovella Concentrate!lla aloitetaan kipakasti. Kovin raskas ei soundi enää ole, vaikka yhtye on raskaalla kamalla touhunsa aikoinaan pohjustanut. Nykivyydestä siirrytään hiukan jyräävämpään ratsastukseen Tangentilla, jossa kaikaa miedosti niin grunge kuin indiejunnaus. Vigas yhdistää munakkuuden leijailuun, Disintegrate/ Let Alone (An Intermission) näppäilee ja haaveilee korkeilla kaarilla, päättyen avaruushuminaan. Tyhjiöistä noustaan taas kompastellen The Drawing Boardilla, joka esittelee hämyilyn joukossa myös bändin hevimpää osaamista. Levyn tiivein ja kipakoin syöksyily kantaa nimeä Re, seuraavana laukkaavan Hasten ohella nousee levyn hikisimpään ja samalla mukaansatempaavimpaan laitaan. Hasten ärinän ja kaikuisasti kaartavan melodian kohtaaminen nykivän basson ja omissa maailmoissaan jumittelevan kitaran kanssa toimii erityisen hyvin. Raipakan puolituntisen päättävä Standstill poukkoilee haaveillen, pohdiskellen aivot savuten. Tai sellainen ainakin tulee mieleen rauhaisan pinnan ja kiivaasti hakevan pohjan yhdistelmästä.

Vaikka mitään tajuntaa räjäyttävää ei Scattered Lifelinesilta vielä irtoaisikaan, voi todeta EOTM:in kehittyvän hyvään suuntaan. Soitto on tiivistynyt, sävyt ovat pohditumpia, mutta energiataso on säilynyt edelleen hyvänä. Ehkäpä voidaan muutaman tovin päästä puhua jo Vuoden työntekijästä?