Head Control System: Murder Nature

The End Records / Jester Records

Head Control System on kahden hyvin erilaisen ja Euroopan eri kolkilta kotoisin olevan miehen yhteinen projekti. Bändin ehdottomasti tärkein voimavara on portugalilainen Daniel Cardoso (Re:aktor, ex-Sirius), jonka progressiivisesti rockahtavaa visiota HCS pitkälti toteuttaakin. Duon toinen puolisko on Kristoffer Garm Rygg (Ulver, ex-Arcturus, ex-Borgnagar), jonka tähänastinen ura on jo omanlaisensa legenda.

Mitä nämä kaksi Atlantin rannalta kotoisin olevaa miestä ovat sitten saaneet yhdessä aikaiseksi? Kaikista odotuksista huolimatta Murder Nature ei ole kovinkaan antoisa tai helppo kuunneltava. Kiekon mutkikkaalla, Dream Theateria ja myöhempää Arcturusta kovasti muistuttavalla kuvioinnilla kun on taipumuksena painua kuuntelussa helposti taustalle. En kiistä etteivätkö herrain luomat mielikuvitukselliset koukerot olisi omalla tavallaan kiehtoviakin, mutta silti Murder Nature tuntuu kaipaavan itseensä jotain. Aivan kuin kyseessä olisi valtaisa puu, jonka juuret eivät yllä pintamaat syvemmälle, tai kaunis purjelaiva joka upeista puitteistaan huolimatta ei kulje kovinkaan jouhevasti eteenpäin.

Ryggin vokalisointi joka usein on se tekijä, mikä nostaa kappaleet tavanomaisuudesta korkeuksiin, on nyt oudon ohut ja kaukainen. Laulumelodiat kaartelevat ja poukkoilevat komeasti, mutta monissa kohdin niillä ei tunnu olevan paljoakaan tekemistä itse soiton kanssa. Tietoinen tehoste vai etätyön ja tilkkutäkki-metodin muassaan tuoma merkki? Itse kallistun vahvasti jälkimmäisen vaihtoehdon puoleen. Sama pehmeys ja ohuus piinaa myös itse soittopuolta, kun sinänsä hienot kitarariffit kuultavat pahasti lävitse, eikä idearikkaassa rummuttelussakaan ole lopulta paljoakaan todellista voimaa.

Murder Nature ei ole näistä moitteista huolimatta silti tyystin huono levy, se on vain kasattu aivan väärällä filosofialla. HCS kuulostaa ensimmäisellä tuotoksellaan projektille sanan pahimmassa mahdollisessa merkityksessä. Toivottavasti Rygg ja Cardoso muodostavat vielä jossain vaiheessa oikean yhtyeen, joka treenaa, keikkailee ja todella luo jotain omanlaistaan. Toivoa sopii myös, että herrat itse eivät tuolloin päädy tuottamaan tuotostaan, koska esikoisen kohdalla sokeus omaa työtä kohtaan on välillä melkoista.