Downfall: My Last Prayer

Low Frequency Records

Virroilla 1998 perustetun Downfallin debyyttilevy My last prayer on hyvä näyttö bändin kyvyistä. Albumillinen dark rock –kipaleita on melankolisen kaunis kokonaisuus. Kappaleet ovat tarpeeksi raskaan sävyisiä metallin kuuntelijoille, mutta myös tarpeeksi kevyitä rokin kuluttajille. Biisit ovat osittain mukavan tarttuvia, erityisenä esimerkkinä voisi mainita albumin jonkinlaiseksi hitiksi nousseen Sweetest Wrathin, joka tavallaan kiteyttää koko levyn soinnin. Onpa esikoiselle otettu mukaan myös pari vuotta vanhempaakin tuotantoa: poikien ensi-EP:ltä sekä Northernbreeze -kokoelmalevyltäkin löytyvä hieman muita kappaleita raskaampi Dark Parade.

Pääosin kitaristien Timo Eskelinen ja Hannu Kumpula,sekä rumpali Kalle Tulosen säveltämät ja sanoittamat biisit (+ Soulsearchingin luomistyössä mukana myös ollut basisti Dmitry Martinoff) ovat kovin varmalla kädellä soitettuja, soittotaidoissa ei ole moitinnan sijaa. Myöskin vokalisti Jani Peipon ääni on tarpeeksi persoonallinen noustakseen esiin instrumenttien riveistä.

Mutta kenties bändin jonkinlaisena heikkoutena voisi mainita toistuvuuden; kappaleet ovat keskenään liian samankaltaisia, eivätkä siten jää kovinkaan hyvin mieleen. Onhan toisaalta tietysti hyvä, että levylle on löydetty jonkinlainen yhtenäinen tyyli, mutta ripaus erilaisuuttakin olisi hyvä piriste. Ja vaikka levy on kylläkin ihan hyvä, ei se mitenkään erikoisesti erotu muista saman kategorian bändeistä. Jään mielenkiinnolla odottamaan Downfallin seuraavaa pitkäsoittoa, hyvä pohja kun on jo rakennettu.