Gnu: Eksyneet etsij�t

Gashopper

Kaunista, melodista popin ja progen naimakauppaa ilman ryppyotsaista purismia. N�in kiteytt�isin Gnun soundin n�in lyhyen tuttavuuden j�lkeen. Pieni� Don Huonoilta kuulostavia vivahteita on aistittavissa paikka paikoin, vaikka yleissoundin l�hin vastaavuus l�ytynee kuitenkin Liekist�. Gnu ei ole kuitenkaan samalla tavalla kuulasta musiikkia, vaan my�s paljon tummemmissa s�vyiss� liikutaan. Tulisit juuri nyt aloittaa levyn kasvavalla, pateettisellakin rock-vy�rytyksell�. S��li vain ett� kyseinen kasvu kulminoituu vasta siihen tauotta liittyv�ss� toisessa kappaleessa Pime�. Itse n�kisin kappaleiden liittyv�n toisiinsa niin ehe�sti, ett� ne ovat yksi kappale. N�ist� Pime�n osuus on instrumentaalinen progetykitys, josta herkullisen erilaiset kitaran ja basson riffit ja v�liin pulpahtelevat koskettimet tekev�t eritt�in hienon ja mieleenpainuvan progekokemuksen.

Pala tulessa-biisist� taas ei juuri l�ydy hyv�� sanottavaa. Tyls� s�keist� ja ilman j�rkev�� kehittely� silmille sinkoava kertos�e eiv�t vakuuta. Kertos�keen hokemat eiv�t toistossa ainakaan yht��n parane. C-osassa taas alkaa olla jo kehityksen makua, mutta sekin on kovin lyhk�inen. It�maan taivaassa on harvinaisen onnistunut s�keist�, jossa asianmukaisia soittimia on hy�dynnetty niille ominaisella tavalla. Mahtava reggae-meininki! Kertos�keeseen olisin toivonut v�h�n enemm�n potkua, koska t�llaisenaan se on v�h�n flegmaattinen. Tekstist� en tajua mit��n. Hiljaa y�n alku on todella Genesis, mutta ei siin� mit��n, huonompiakin l�hteit� on k�ytetty! Kappale on muutenkin oikein miellytt�v� kuulasta kertos�ett� ja upeaa pianosooloa my�den. Levyn parhaimmistoa. Lopun kitarasoolo on v�h�n mielikuvitukseton ja loppuu kuin sein��n.

Sininen laulu on kuulas, kevyt ja sumuinen biisi. Soundimaailma eritt�in sininen, niin kuin p��telt�viss� onkin. Punainen tanssi alkaa lupaavasti, mutta �veriksi laulettu kertos�e rikkoo koko mystiikan. Kaikki muu biisiss� kyll�kin toimii hyvin, mutta liian usein tuleva kertos�keen kuona pilaa kuunteluel�myksen. Lapset muistuttaa hauskalla tavalla Maija Vilkkumaata. Oikein hauska, jopa ilke� kappale pienin tangovivahtein. Utopian s�keist� on oikein hieno, mutta traagisella tavalla kasari kertos�e h�iritsee kovasti. Taas kerran kaikki kappaleessa kertos�ett� lukuun ottamatta toimii. Ei Hannalle on merkillisell� tavalla nimetty kappale, joka kauneudessaan on suorastaan tyrmistytt�v�. Ep�tavallisen mittaiset fraasit yhdistettyin� heliseviin koskettimiin ja kitaroihin tekee vaikutuksen. Er�s nimelt� mainitsematon sulhanen p��tti ensi kuuleman perusteella esitt�� t�m�n kappaleen puolisolleen omissa h�iss��n. Upea biisi. Oodi ei t�llaisen katharsiksen j�lkeen tunnu milt��n, mutta biisi on kyll� oikeasti eritt�in hieno.

Kokonaisuutena Gnun Eksyneet etsij�t on hyvin ep�tasainen ja sovituksessa on paikka paikoin huomattavia puutteita. My�skin ep�onnistuneiden kertos�keiden huima m��r� est�� kappaleiden kaupallista levityst�. Soundimaailma sen sijaan on selvist� vaikutteista huolimatta eritt�in omaleimainen ja kaunis, laulajan ��ni miellytt�v� ja soittajat taitavia. Levyn parhaimmat hetket ovat todella upeita, huonoimmat taas todella hirveit�. Toivottavasti t�st� b�ndist� kuullaan pian uudestaan ja t�ll�in parhaimpien hetkien osuus on suurempi kuin t�ll� levyll�.