Wreck: Bulletproof (EP)

Mika Häkkisen entisillä kotikulmilla Vantaan Martinlaaksossa vuonna 2004 perustettu Wreck maalailee vahvoilla kosketinmausteilla koristeltua melodista kitarapoppia. Viisikon personoivin piirre on Heidi Petäjäjärven kirkas ja kantava laulu, jota on ilo kuunnella. Samalla laulussa on myös yhtyeen suurin kehitystehtävä – Heidin englannin ääntämys käy monissa kohtaa pahasti korvaan. Hiomista kaipaa... Muuten herkästä pianotunnelmoinnista kiivaastikin rullaavaan polveiluun vaihteleva soitanto toimii. Viisikon alkuvuodesta julkaisema kuuden kappaleen ep kulkee rennosti, mutta luontevalla rullauksella. Heidin vahvaa laulua tuetaan mainiosti pianon korkealla kaartavilla melodioilla ja aika tummasävyisesti junnaavalla kitaralla. Soundi ei silti ole raaka, vaan aika seesteinen. Proge on myös olennainen osa keitoksen kokonaiskuvaa. Jotenkin Wreckistä tulee mieleen Kemopetrol, vaikka touhu on selkeästi juurevampaa ja rockimpaa kuin Kemojen elektroninen vaeltelu.

Turbulencea kuunnellessa miellyttää erityisesti kepeä iloisuus, vaikka yleissävy onkin haikea. Rauhallisempi Breaking The Frame jatkaa seesteisissä maisemissa, kaartaen kiireettä. Taustalaulut tukevat hyvin kokonaisuutta, junnaus on enemmän pohdiskelevaa kuin synkkää. Varsinkin tällaisissa rauhallisemmissa kohdissa Heidin enkku tökkii pahasti, toivottavasti töksäyttely saadaan mahdollisimman pian kuriin. Tummalla pianolla ja uhkaavalla säröllä pienesti askeltava I Try Not To Mind vakuuttaa heleällä haikeudella, pianoballadista kasvava April kääntää kevyemmän sivun, häviämättä montakaan kuulaus-siivua muulle materiaalille. Ja kyllähän se junnauskin saadaan sinne mukaan, tosin hyvin positiivisella kaavalla. Ehkä levyn tarttuvin melodia ja komein kaari. Tomi Hämäläisen kosketintyöskentelystä erikoismaininta, todella hyvää settiä.

Nimibiisi ottaa mukaan vielä jousia, kasvaen hempeästä keinutuksesta kaariin. Pelkän pianon ja laulun yhdistelmä tarjoilee myös hyvän kuuloista haaveilua Smilella, vaikka – kuten sanottua – kielen taipuvuudessa on parannettavaa. Kohtuullisen toimivaa, eteerisesti mutta kiivaasti haikeilevaa progehtavaa piano/kitarapoppia.