Victory

Yhdysvaltojen ja Euroopan välillä on tunnetusti paljon muutakin kuin helvetin iso läjä vettä. Hyvänä esimerkkinä tästä käy Ohiosta ponnistava Hawthorne Heights, jonka debyytti The Silence In Black And White on jenkkilässä myynyt tähän päivään mennessä liki platinaa. Vanhalla mantereella bändi on puolestaan lähes tuntematon.

Yhtyeen menestystä kotimaassaan ei paljon kannata ihmetellä. Paljon parjattuun emo-lokeroon mahtuva HH on tarpeeksi sulavalinjainen ja ennalta arvattava, jotta myös märkäkorvaisempi yleisönosa pystyy siihen samaistumaan. Myös aggressiivisiksi suunnitellut möykkäkohdat jättävät jälkeensä siistin yleisvaikutelman – tässä bändissä ei ole mitään oikeasti vaarallista tai poikkeavaa.

Täysin toivoton tapaus Hawthorne Heights ei kuitenkaan ole. Vaikka levy on tunnelmaltaan sliipattu melkoisen salonkikelpoiseksi, paistaa yhtyeen äärimmäisen tiukkaan kuosiin trimmattu yhteissoitto useassakin kohdassa läpi. Mukava on myös huomata, että emo-bändille harvinaiseen tyyliin Hawthorne Heights hallitsee tunnelmallisten suvantokohtien käytön varsin hyvin - oikeastaan ainoat oikeasti persoonalliset hetket voikin kokea näiden kohtien sovituksissa. Suoremman rock-paahdon saralla Hawthorne Heights onkin silkkaa tusinatavaraa.