Lauri Tähkä & Elonkerjuu: Maailma on renki

Universal

Sataas ny ensin satasia ja sitte puukkoja niin näkis ku ahnehet kualoo... Lauri ei ole tainnut lukea sivuilleen keräämiään sanontoja, kun meni solmimaan yya-sopimuksen kotikuntansa kanssa. Ei ole ollut rock-bändeillä tapana. Vaan eipä Elonkerjuu juuriaan häpeile muutenkaan: sanoitukset ovat edelleen vahvasti pohjalaisissa sielunmaisemissa sopivasti vanhoja veisuja lainaillen, vaikka enemmän Lauri on flikkojen kuin häjyilyn perään. Ja varmaan sponsorirahakin on tarpeen, kun pitää köyhyydestä niin valittaa.

Ei tämä nyt ihan köppänen levy ole, mutta vähän alkaa korviin sattua kun liikaa kuuntelee. Samoja latuja mennään kuin ensimmäiselläkin (ja tämä on jo neljäs). Rumpali saisi opetella pari komppia lisää, eikä nuo sävellyksetkään kaikkein kekseliämpiä ole: nimibiisiin on löytynyt kyllä iskevä viulu kitara-koukku, mutta sitä hoetaan vaan alussa ja säkeistöjen välillä muusta kappaleesta irrallisena. Menobiisit ovat silti parasta päätä, siis mainitun lisäksi Pisto tikarin, Pitkät pellot, Maailmankoijari ja pari muuta. Muissa tunkee iskelmä liikaa läpi. Siitä viulistista kannattaa kyllä pitää kiinni, soinnin persoonallisuus tulee pitkälti hänen panoksestaan. Jotta komia o miäs maasta kaulahan asti, mutta loppuun sais kylvää kauraa.