Julkaistu: 26.05.2006
Arvostelija: Sami Nissinen
Working Mojo Records
Mojo Swing paukuttaa hard-rockia Motörheadin ja Peer Güntin vanhalta viinalta tuoksuvassa hengessä. Joensuun kruisailijat vetävät biisinsä tiukalla asenteella, eikä suvannoille jätetä hurjastelussa tilaa. Nimetön mini on koplan kolmas - ja samalla ensimmäinen viralliseksi määriteltävä - julkaisu. Kiekon kitarasoundit ovat muhkean tyrnit ja kiipparit tuovat bändisoundiin purplemaista juurevuutta. Rytmiosaston ulosannissa häiritsee turha kliinisyys. Uskottavuuspisteitä nostaa Robert Sprinkelin räkäinen ärjyntä.
Biisit ovat pääasiassa perusjööttiä, josta on vaikea nostaa yhtä viisua muita paremmaksi. Parhaimmillaan orkka on suoraviivaisessa paahdossa, jota edustaa esimerkiksi Loud Fiction. Kaasutteluäänet ja bassosoolot olisi voinut jättää vielä takataskuun jalostumaan ideoina. Rokujen matsku on syrjäseutujen ryminärokkia, jolle riittänee pienemmissä pitäjissä yleisöä, mutta suurempia maalikyliä ei näin kasvottomalla materiaalilla vielä valloiteta.
Juurevaa perusräyhärock´n´rollia soittava joensuulaispumppu.
Kotisivut: www.mojoswing.tk
(Päivitetty 11.11.2007)