Eri esittäjiä: Hometown Pride – Hardcore & Punkrock Compilation

Pekka Productions

Punk-leimaista musiikkia yhdeksältä eri yhtyeeltä, suurimmalta osalta kahden kappaleen verran. Pekka Productionsin kokoelmaa sitoo yhteen räiskyvän musiikkityylin lisäksi lahtelaisuus. Paikalliset bändit ovat tehtailleet levylle muualla julkaisematonta materiaalia, lukuun ottamatta metallista hardcorea tahkoavaa St. Hoodia, jolta levylle päätyi aikakiireiden vuoksi kappale heidän omalta debyytiltään.

Homman aloittaa jo manan majoille siirtynyt NY-hardcoren ystäväksi tunnustautuva Morning After, jolta kuullaan bändin viimeiseksi jäänyt biisi Commercialised Warfare sekä Thorn In My Side. Tiukkaa mättöä soittivat. End Begins jatkaa aika lailla samoilla räiskyvillä linjoilla, tosin ehkä vielä aggressiivisemmin ja helkkarin tiukasti! Bulletista löytyy jopa tuplabasaria...

Vaikka Pekka & The Other Losers karheilee vokaaleilla edellisiä enemmän, on soitto puolestaan iloista ja melodista punkrock-ratsastusta. Meikäläisen kaltainen pop-sielu lämpenee aina helpommin melodiselle musiikille ja Pekan poppoon vakava kieli poskessa paahto nostaa hymyn huulille. Silti kyse ei ole mistään lekkeriksi lyömisestä, ördäyksen ja iloisen kahkouksen yhdistelmä toimii vain sen verran hyvin että väkisinkin pistää iloksi. Mukava piristysruiske. Tiedä sitten kuinka pitkälle moinen kantaa, esimerkiksi omalla pitkäsoitolla saattaa käydä helposti yksitotiseksi... Pistän toki nimen muistiin, jotta pääsee joskus tsekkaamaan miten asia on.

Viceroy pistää tallaa lujempaan vasten lattiaa, mutta pitäytyy punkrockin parissa metallisemman tai hardcoremman ilmaisun sijasta. Mikä ei todellakaan vähennä vauhdista tai energiasta hiukkaakaan! Tiukkaa ja mukavan vaeltelevaa paahtoa. 7th Legion vaihtaa taas hardcorempaan suuntaan, sylkien pari nopeaa rallia melkoisen brutaalisti, raskailla säröaalloilla. Silti verrattuna Pitfiendin ultra-raakailuun Viceroy on vielä aika kevyttä kamaa. Tämäkin tiukkaraaminen yhtye on jo ehditty kuoppaamaan, joten tuntuu että siinä missä kokoelma esittelee Lahden uutta skeneä, se myös kirjoittaa sille muistokirjoitusta.

Camorra tutkiskelee samoja raskaita ja raakoja sävyjä hiukan seesteisemmin, pohdiskellen. Brutaali on silti oikea sana kuvaamaan Camorrankin touhua ja aikamoiseen syöksyyn tämäkin bändi yltyy. Tiukkuuden puutteesta näitä Lahti-hooceen tekijöitä ei voi syyttää, mutta aika tasapaksua jyystöä näistä suurin osa kyllä on. Ainakin tällä kokoelmalla... St. Hood pistää selkeästi metallisemman vaihteen säröönsä, vokaalipuolen ollessa edellisiä kevyempää linjaa. Tuplabasariratsastusta ja säröruoskaa selkään. Levyn päättävä Flippin´ Beans tahkoaa tarttuvaa ja kepeää punkrockia oikein mukavalla otteella. On kitaratiluttelua ja juoksevaa riffiä, mutta myös hommaa pysäyttävää väliosaa ja stemmakertsiä. Hienoa! Eli tällaista Lahdessa...