Lowlife Rock´n´Roll Philosophers: Violent Calm

Seeker

Porilaisesta marginaalimusiikista pitäville Mikko Elo on tuttu hahmo, sillä hän on Kuusumun Profeetan perustajajäsenen ja basisti. Lowlife Rock´n´ Roll Philosophersissa hän soittaa baritonikitaraa. Huomion vetää kuitenkin puoleensa karismaattinen keulakuva Noora Tommila ja hänen persoonallinen laulutapansa, joka pääsee oikeuksiinsa paremmin livenä kuin levyllä. Hänen vokalisointinsa poukkoilee välillä hieman samaan tapaan kuin Life Without Buildingsin ihastuttavalla, tai vihastuttavalla, Sue Tompkinsilla. Brittibändin elinkaari jäi valitettavasti vain yhden levyn (Any Other City, 2000) mittaiseksi, mutta porilaiset ovat jo onneksi päässeet toiseen pitkäsoittoonsa.

Philosophers eroaa selkeästi muista porilaisista marginaalirock-orkestereista, kuten Circlestä, Rättö ja Lehtisalosta tai Magyar Possesta. Viime vuonna julkaistu debyyttilevy Hiding Place sai pääasiassa positiivisen vastaanoton, ja uusi levy jatkaa sen viitoittamilla teillä. Albumi on helpommin lähestyttävää kuin Porin kokeilevimmilla hämyilijöillä, jumittavimmilla krautrokkareilla ja droneilijoilla tai brittihevin nimeen vannovilla, mutta on silti kaukana valtavirtarockin radiokelpoisuudesta. Tommilan tunnistettavan ja polveilevan laulun lisäksi analogisesti hengittävää soundia määrittävät Elon pintaan miksattu kitarointi ja Tero Fagerströmin soittamat koskettimet. Eniten levyllä miellyttävät suoraviivaisimmat kappaleet (erityisesti riemastuttava W. Shatner, haikea Hiding Place ja Darker Days), joissa bändin jäsenten virtuoosimainen musisointi ei ylikorostu, vaan se tukee kappaleen rakennetta ilman turhaa koristelua.