Julkaistu: 24.05.2006
Arvostelija: Kari Koivistoinen
Kapkan
Kun katselee myyntilistoja, niihin tuntuu olevan niitattu kiinni kaikki vanhat jäärät CMX:stä ja Alangon Ismosta lähtien. Nuoremmat yrittäjät saavat sen sijaan kierrellä ja yrittää vähitellen kerätä suosiota, mutta tie on pitkä. Sen takia onkin hienoa, että nuoret kundit jaksavat painaa, kuten Tampereella 1999 taipaleensa aloittanut Killpretty, jolla yritystä riittää. Tästä kertoo jo erittäin tyylikkäät levynkannet, ahkera keikkailu ja kaikenlainen pioneerityö bändikollektiivista lähtien.
Killpretty soittaa nyt jo epämuodikasta uusmetallia, jossa yhdistyy hyvin jenkkityylisten puhtaiden lauluosuuksien pulttaaminen yhteen raskaamman puoleisen huudon kanssa. Kovasti tulee mieleen Deftonesin Around The Fur–levy, jolla leikittiin hyvin kauniiden ja hyvin rumien asioiden yhdistelemisellä. Uusmetallin pioneeribändi onkin selkeästi ollut Killprettyn innoittaja, sen kuulee jo levyn ensisekunneilla kieltämättä kyllä mainiossa Bitterness A Beautiful Wordissa ja tästä seuraavassa All The World Has To Offerissa.
Vaikka levyllä on paljon hyvää, hittipotentiaalia ja omia ideoita, niin kokonaisuus on kuitenkin ikävän pumpulinen. Rankkuutta on haettu, mutta kokonaisuus on hirveän ennalta arvattavaa, loppuun asti hiottua musiikkia, joka ei oikein saa minkäänlaisia tunteita pintaan. Yksittäisinä makupaloina kappaleet toimivat, kuten hienosti tykittävä Staples tai hyvälle tuulelle saava Legroom, mutta kuten makeissa jälkiruuissa, niin ensimmäinen maistuu loistavalta, toinen heti perään alkaa tökkiä ja lopulta tulee paha olo. Näinpä vatsassa alkaakin ikävästi kiertämään hitaiden vetojen, kuten You´re So Tiredin kohdalla.
Jos en olisi koskaan kuullut Deftonesia, olisin vihainen teini ja minua ei häiritsisi niin paljon välillä täysin päälle liimatun kuuloiset huuto-osuudet, niin tämä levy räjäyttäisi tajuntani jonnekin vaaleanpunaiseen kosmokseen, jossa kaikki olisi mukavan pehmeä ja avaraa. Maailma ei kuitenkaan ole täydellinen paikka ja allekirjoittanut on todella lopen kyllästynyt Antti Westmanin kuuloisiin laulajiin, joita mitä ilmeisimmin kloonataan jossain salaisessa laboratoriossa levy-yhtiöiden siivouskaapeissa, joista ne sitten isketään parturin kautta suoraan taivaskanaville.
