Bass´N Helen: Kauas täältä

Medusa Production Oy

Taiteellinen kunnianhimo on kristillisessä rockissa harvinaista. Siksi Bass´N Helen kohautti ja villitsi Suomen seurakuntien nuorisopiirejä vuonna 1996 ilmestyneellä kolmannella albumillaan Valo, joka oli selkeä irtiotto geneerisestä suomirock-ilmaisusta. Tällöin he olivat vielä kuitenkin selkeän sanomallinen bändi.

Kolme levyä myöhemmin bändi antaa haastatteluita joissa kristillisyyttä ei tuoda sanallakaan esiin, ja heidän kappaleensa soivat YleX:llä ja MTV:llä. Varjojen maa -singlen sanoituksen voi toki tulkita kristillisestä kontekstistakin käsin, mutta kansivihossa se on "omistettu Päiville". Ota tuosta nyt sitten selvää, jos kiinnostaa. Pidän kuitenkin vain positiivisena, että tausta paarian asemassa olevassa gospelrock-genressä ei ole este uranousulle, jos eväitä siihen muuten on.

Positiivista ei ole, että Kauas täältä on persoonattomin peruskäntty mitä olen aikoihin kuullut. Soundi on puunattu ja kompressoitu puolimekaaniseksi. Harri Helenius on omaksunut ärsyttävän väkinäisen naukuvan laulutyylin, jota on viime vuosina kuultu kyllästymiseen asti – sellaisen, mitä laulaja esittää tuskaisena selkä kaarella kasvot ylöspäin mikkiin käännettynä. Kukaan ei ole myöskään kertonut hänelle, että nahkatakin esiintyminen rocksanoituksessa kiellettiin jo viime vuosikymmenellä.

Biiseissä on kyllä kohtuullisia koukkuja, mutta silti yleissoundi on niin rasittava, että turpaanotto alkaa vaikuttaa houkuttelevalta vaihtoehdolta. Omaperäisestä gospelbändistä on siis tullut geneerinen rockbändi. Huraa?