Julkaistu: 30.06.2002
Arvostelija: Jari Jokirinne
Fonal
Kemialliset ystävät tekee äänitaidetta, jossa yhdistyy mielikuvituksekkaasti sekä progressiivisesta popista että kokeellisesta musiikista tuttuja elementtejä, ehkä jälkimmäistä hieman painottaen. Vaikkei laajempaa kokemuspohjaa kyseistä alasta olisikaan, voi Kellari Juniversumia lähestyä vapautuneesti – se on unenomainen matka joka palkitsee avoimen mielen. Kuin musiikkia melodian tuolla puolen. Helppoa se ei välttämättä ole. Väärässä mielentilassa Kellari Juniversumi saattaa ainoastaan rasittaa kuulohermoja, mutta silloin tarkistus lienee syytä aloittaa omasta päänupista. Uskokaan tai älkää - musiikkiakin voi kuunnella liikaa ja silloin Kemiallisetkin ystävät tuppaavat muuttumaan vihollisiksi.
Oikeana hetkenä resepti kyllä toimii. Kellari Juniversumi voi olla kuin rentoutuslevy, jossa on särmää. Valveen pikkuhiljaa luisuessa unen puolelle, on ihmisen aistit herkistyneessä tilassa, ja tässä raossa Kemialliset ystavät voivat toimia stimulantin lailla. Unet ovat arvaamattomia ja niin on myös tämä levy - pitkällisen tyyneyden keskeltä saattaa yht’ äkkiä ryöpsähtää suunnaton metakka ja sekasorto.
Maallisiin asioihin palaava voi löytää levyn vierailijalistalta mm. Office Building-yhtyeestä tutut Janne Laurilan ja Pekko Käpin, mutta tästä ei kannata liikaa hämääntyä. Hyvin erityylisestä materiaalista kun on kyse.
Tampereen suunnalta vaikuttava kokeellisen elektronisen folkin ryhmittymä on kokoontunut Jan Anderzénin ympärille. Vaihteleva ja moniselitteinen joukkio tuottaa monitahoisia ja -tasoisia äänikollaaseja. Tässä käsittelyssä musiikin länsimaiset määreet venyvät ja paukkuvat.
Linkki:
kemiallisetystavat.com
(Päivitetty 17.8.2011)