Shade Empire: Intoxicate O.S.

Dynamic Arts

Kuopiosta kotoisin oleva Shade Empire julkaisi pientä kuohuntaa metallipiireissä aiheuttaneen Sinthetic debyyttilevynsä pari vuotta sitten. Esikoisen jälkeen bändi katosi kuitenkin nopeasti otsikoista, eikä herrain edesottamuksista kuultu pariin vuoteen juuri mitään. Alkuvuodesta Dynamic Artsille siirtynyt kuusikko onkin saanut virittää kaikessa rauhassa tätä uusinta metallihirviötään, joka vie kotimaamme koneistetun dark/black/death metallin rajat aivan uusille tasoille.

Intoxicate O.S. osoittautui alkuun vaikeasti lähestyttäväksi tapaukseksi, sillä ensin miltei keskinkertaiselta kuulostanut levy osoitti kyllä nopeasti omaavansa paljon muutakin, mutta syystä tai toisesta en tahtonut löytää oikeaa porttia päästäkseni synkkien sävelten ja tummien ajatusten sisälle. Kärsivällinen pyöritys palkittiin kuitenkin jo muutaman soittokerran jälkeen, kun Intoxicate O.S. lähti taluttamaan allekirjoittanutta tukasta pitkin permantoa. Kerran auettuaan lätty osoittautui todelliseksi kultakaivokseksi ja se tarjoaa vieläkin uusia oivalluksia sekä pieniä salaisuuksia.

Kiekkoa värittää voimakkaasti metallin eri tyylisuuntien ennakkoluuloton sekoittelu, joka vei alkuun helposti huomion itse olennaisemmista asioista. Toki Shade Empire yhdisteli jo debyytillään black, dark ja death metallia koneosastoon, mutta nyt käytetyt ratkaisut ovat muuttuneet entistäkin persoonallisemmiksi. Massiiviset kitarat ovat nousseet reilusti enemmän pintaan, mikä on tapahunut lähinnä kosketinten kustannuksella. Koneosasto on edelleenkin selkeästi esillä, mutta nyt sen rooli on kokonaissoundin rakentamisessa muuttunut aiempaa passiivisemmaksi. Vokaalipuolella on otettu niinikään selkeitä edistysaskeleita ja nyt Juha Harjun laulussa on aivan uudenlaista voimaa sekä auktoriteettia. Herra nostaakin tällä levyllä itsensä ainakin allekirjoittaneen kirjoissa Suomen metallikeuhkoajien harvaan eturiviin.

Yhdeksän raidan kappalenippu liikkuu hämmästyttävän vaivattomasti tontilta toiselle metallin aavoilla aukeilla. Vaikka mukana on nyörejä vähän sieltä sun täältä on orkesterin onnistunut punoa niistä vahva punainen lanka, joka ei katkea missään vaiheessa. Yhtye venyy vaivatta metallilla höystetyistä teollisuushallisinfonioista suoraan turpaanvetoon ja teknisestä rakentelusta kieroon kurmuutukseen saakka - saaden tämän kaiken kuulostamaan vielä ehyeltä ja helpolta.

Intoxicate O.S. on todellinen muotovalio, tarkastelee sitä mistä kulmasta tahansa. Mitään ylimääräistä ei ole mukana, eikä mitään jää kaipaamaan. Kokonaisuus on eheä ja kappalejärjestys toimiva, tukevat soundit eivät jätä aihetta nokan koputtamiselle ja kiekon pituuskin on vielä ihanteellinen (eli noin 40 minuuttia). Vaatimattomsti sanottuna Intoxicate O.S. on kovin oman tyylisuuntansa julkaisi kotimaassamme tänä vuonna, eikä viime vuodeltakaan taida ihan heti haastajaa löytyä. Ainoa miinus annettakoon orkesterille sen rikollisen harvasta keikkailutahdista, sillä näin upeaa musiikkia soisi kuultavan livenäkin.