Brown/Kireru

Satura Lanxin metallisessa punkissa on hardcoren hyökkäävyyttä ja metallin vihaisuutta. No Fighting For The Furies on yhtyeen debyyttipitkäsoitto, ja aikaisemmin se on julkaissut pari omakustannetta ja hyvän vastaanoton saaneen Batteries Run Dry, Blood Flows Through -singlen (2005). Convergen lämppärinäkin kierrellyt, nykyisin Porissa majaileva viisikko on tehnyt erittäin tiukan kiekon metallisen hooceen ystäville – kitariffit sahaavat toisinaan siihen malliin, että ne kuulostavat Göteborg-metallilta (eli ruotsalaiselta death-metallilta). Nuppeja on ollut vääntelemässä länsinaapurin Jonas Olsson, joka on tehnyt samaa hommaa myös Callistolle ja Deep Insightille. Soundit ovatkin mallikkaat.

Puolituntinen levy on juuri sopivan mittainen, sillä hengähdystauot ovat vähissä. Vaikka tasapaksuus välillä uhkaakin albumia, niin suurimmat sudenkuopat vältetään, ja dynamiikkaa ja vaihtelua saadaan viimeistään yhdennellätoista hetkellä. Erityisesti vokalisti Hannu Oksan "sanat-voi-lukea-levyn-sisävihkosta-ei-niistä-tarvitse-saada-mitään-selvää" -tyyppinen ulosanti on koko levyn mitalla liian samankaltaista ja yksitoikkoista – ainakin minulle. Toisen, puhtaammin laulavan, vokalistin käyttö sen rinnalla, kuten kappaleessa Basking In The Shadows, toisi kaivattua varianssia ja sitä olisi suonut käytettävän enemmänkin. Joka tapauksessa Satura Lanxin debyytti on erittäin laadukasta räyhäämistä.