Sufjan Stevens: Illinois

Asthmatic Kitty

Aivan ensimmäiseksi minun on todettava, että petyin. My Morning Jacketin Z:n kanssa Illinoisea on pidetty viime vuoden parhaimpien levyjen joukossa, mutta toisin kuin odotin, Illinois ei räjäyttänytkään tajuntaani. Kyseessä on Sufjan Stevensin kolmas studiolevy ja henkilökohtaisen projektin toinen osa. Stevens aloitti Michigan– levyllään projektin, jonka mukaan hänen on tarkoitus tehdä jokaisesta Yhdysvaltain osavaltiosta täyspitkä albumi. Kaksi levyä on takana ja 48 edessä. Saa nähdä kuinka Stevens pystyy pitämään projektinsa mielenkiintoisena ja ennen kaikkea realistisena.

Michiganin tavoin Illinois on teemalevy, joka käsittelee osavaltiota historian ja tunnettujen henkilöiden kautta. Levyn "juoni" risteilee tunnettujen illinoisilaisten elämässä ja sekä sitä kautta heijastaen erilaisia universaleja teemoja. Stevens käy Illinoisin tapahtumia ja sosiologista tajuntaa läpi viitaten mm. Abraham Lincolniin, ufo–havaintoihin, alkuperäisintiaaneihin, sarjamurhaaja Gacyyn ja arkkitehti Frank Lloyd Wrightiin. Läpi levyn Stevensin teeman käsittely on kiitettävää, täynnä mielenkiintoisia vihjeitä ja alluusioita. Casimir Pulaski Day–kappaleessa – jonka nimi viittaa amerikkalaiseen lomapäivään - Stevens laulaa ihmisestä joka kuolee syöpään ja samallahän käsittelee rakkaansa menetystä. Stevensin sanoitukset eivät onneksi ole menneet sieltä mistä aita on matalin, vaan ne ovat erittäin monisävyisiä ja muutamissa kohdissa oopperamaisesti sovitettuja. Ensimmäisellä kuuntelukerralla ei kuitenkaan kannata pelästyä, vaikka ensimmäiseksi mielleyhtymäksi nousisikin harrastajateatterien musikaalit.

Stevensin indiefolk–sinfonia on massiivisuudessaan ja kunnianhimossaan erittäin kutkutteleva teos. Sitä ei pitäisi sivuuttaa täysin edes muutamien kuuntelukertojen jälkeen. Tämä levy vaatii aikaa ja keskittymistä. Stevensin sävellykset tuovat mieleen jossain mielessä Badly Drawn Boyn melodiat, vaikka Stevens onkin lisännyt oman ripauksensa vaihtoehtoisia tahtilajeja ja harmonioita. Stevensin impressionistinen kuvaelma Illinoisin –osavaltiosta saa kuuntelijan mielenkiintoiseen mielentilaan: kerrankin levyä kuunnellessa on keskityttävä. Levy on todellinen kokonaisuus, jossa älyllä, tunteella, historialla ja musiikillisella matematiikalla on kaikilla oma sanottavansa.

Jokaisen on kuitenkin myönnettävä, että osa levyn saamasta hypetyksestä ei ole perusteltua. Oikeastaan jokainen levy, joka ”joutuu” hypetyksen kohteeksi, kärsii siitä. Onnittelen niitä, jotka pystyvät kuulemaan tietyt levyt ns. puhtaalta pöydältä ja sen jälkeen muodostamaan oman rehellisen mielipiteensä. Itse en pystynyt pakenemaan hypetyksen kalman kouraa, vaan kasasin levylle liiallisia odotuksia. Osat se lunasti ja osat taas ei. En kuitenkaan luovuta vielä, vaan ikuisena optimistina annan levylle lisää kuuntelukertoja ja lisää aikaa.

Kommenttien keskiarvo:

mpkoskin kommentoi 08.08.2006:

Pisteet:

Toisin kuin arvostelijalle, minulle tämä Sufjanstevens oli vielä jokin aika sitten täysin tuntematon heppu, eikä sikäli mikään ennakko-odotus päässyt turmelemaan elämyksellistä ensikohtaamista. Keinuvaisen pianon ympärillä pyörivä johdantobiisi ja sitä seuraava orkestraalinen instrumentaaliosuus tekevät pian selväksi, että ihan perinteisiä folk-pop kaavoja ei toisteta. Oikukkaat sovitukset vilisevät puhaltimia, jousia ja jos jonkinmosia (akustisia) äänentuottamislaitteita, mutta lievästä eklektisyydestä huolimatta Stevensin ansiot lauluntekijänä ja sanoittajana käyvät ilmi viimistään John Wayne Gacy, Jr. -nimisen nelosraidan myötä. Vähäeleinen, kaunis kappale nostaa karvat pystyyn, kun Stevens ruotii muutamalla rivillä sarjamurhaajan taustaa, uhreja ja ympäröivää yhteisöä, ja päättyy huokailujen saattelemana tunnustamaan sisäisen sosiopaattinsa. Hieno, hauska ja tunnelmallinen levy!