Club For Five: Uni

Universal

A cappella -lauluyhtye Club For Five on julkaissut toisen pitk�soittonsa. Ninni Poij�rvi on vaihtunut Maija Sariolaan. Ilmeisesti my�s graafikko on vaihtunut, sill� nyt on aiemmin silm�tikukseni ottama kansipolitiikkakin kunnossa. Kannessa on yhtyeen n�k�ist� piilev�� hulvattomuutta, mutta mites se audiopuoli?

And Now For Something Completely Different, voisi sanoa t�m�n levyn kohdalla, Monty Pythonia siteeraten. Kappaleista vastaavat mm. Jyri ja Maija Sariola, Aleksi Ojala ja Laura Sippola. Covereita on Stingilt� ja Sami Saarelta. Uusien, kunnianhimoisten kappaleiden ty�st�minen on ollut riskaabeli, rohkea veto, ja sen ovat varmasti tienneet my�s Clubin j�senet itse. Joissakin piireiss� t�t� luksusta kutsutaan "taiteelliseksi vapaudeksi�, joten pisteet kotiin. Olisiko t�llainen meininki ollut Universalilla mahdollista 20 vuotta sitten?

Vaan varo�os! T�m�n levyn kuuntelu vaatii hyvin ennakkoluulotonta asennoitumista, k�yt�nn�ss� esikoislevy Ensi-ilta kannattaa unohtaa ennen kuin painaa play. Itse olen allerginen modernille harririnne-hutulle, ns. runoilijapoikalyriikalle (mik� ihmeen �musiikkivideotuuli�?), mutta se ei est�nyt nauttimasta esim. nimiraidan, Pys�htyneen sunnuntain ja Ostosk�velyll�:n hertzintarkasta ammattitaidosta. Olisin ehk� kaivannut kokonaisuuteen enemm�n viimeksimainitun kaltaista revittelevyytt�, nyt levyn alkupuolta vaivaa totisuus, joka uhkaa k�yd� raskaaksi. Mutta t�ll� kertaa ei ainakaan kosiskella!

Eteerisyys ja unimaisuus ovat levyll� huomattavasti l�sn�, hyv�ss� ja pahassa. B�ndi tullee saamaan huomattavan m��r�n piilopiruilua levyn nimest�, mutta vastaavasti t�llaista utuista ��nimaisemaa ei ole kukaan t�ss� maassa aiemmin aikaansaanut. Teknisesti Uni on t�ydellinen, kaikki mahdolliset �kansainv�liset mitat� t�ytt�v�, parhaimman kuuloisia levyj�, mit� Suomessa on kuunaan tehty. T�t� ei voi painottaa liikaa. Uskomattomimmillaan ��nite kuulostaa niin pelottavan hyv�lt�, ettei Jouni Kanniston ��nt� erota heavy-Stratocasterista. Toisaalta, kuultavissa on my�s kolikon toinen puoli, lihan ja pro toolsin v�linen harmaa vy�hyke: mm. Casio-saundeiksi kilpistyv�t nais��net ja s�ks�tt�v�t ys�rikompit, joissa Kannisto/Haapaniemi -akseli ei mielest�ni p��se t�yteen kukoistukseensa...

Oikeastaan levy osoittaa sen, ettei Club for Five ole viisihenkinen yhtye. Kun tarkkaan ajatellaan, j�seni� on ainakin kuusi. Nyt nimitt�in liikutaan jo sellaisella viilauksen tasolla, ett� miksaaja Matti Fredriksson on k�yt�nn�ss� Clubin kuudes j�sen. Liberaaleimman tulkinnan mukaan valomies olisi viel� se seitsem�s j�sen... mutta n�in vaativa musiikki edellytt�� tiptopit, konsertuaaliset olosuhteet, mik� tarkoittaa, ettei t�t� porukkaa juuri tulla h�lyisill� seurojentaloilla n�kem��n. T�t� ehdotonta tinkim�tt�myytt� on a cappella -laulu: se joko kuulostaa hyv�lt� tai sitten ei. Club for Five edustaa koulukuntaa, jossa ns. luomusoiton paikka on keikoilla. Basso Tuukka Haapaniemen remumaisin sanoin: �Kun tehd��n levy, niin sitten tehd��n levy�!

Club for Fiven �Uni� on t�ydellisemp�� kuin jazz. Teit� on valistettu. Tai varoitettu. Mit�h�n ne keksiv�t seuraavaksi.