Tri Sykerö: Paras (ep)

Tamperelainen nu-humppa-orkesteri Tri Sykerö ei tyylilajistaan huolimatta oikeastaan väännä ihan samalla molskilla, jossa huumori-juopottelu-humppa-yhtye Eläkeläiset painii. Toisaalta taas aika paljon löytyy myös yhteisiä piirteitä. Vuodesta 2001 eräänlaisena sivuprojektina toiminut kuusikko lähtee tällä neljännellä julkaisullaan alun esittelyn jälkeen aika tumman ja raskaan musiikin pariin. Humppatahti ja Eläkeläismäinen muovinen hassuttelu-kosketin sekä hölmöhköt sanat ovat toki vahvasti mukana, mutta tuo raskaampi puoli on jotain aivan muuta. Ensimmäinen varsinainen raita Korvat lähtee lopussaan jopa nu-metalmaiseen öykkämöykkä-karvailuun. Oodi Humppakuhalle on taas niin Eläkeläis-meininkiä, että alta pois! Jopa vokalisointi kuulostaa samalta... Vain mollivetoinen soolo-urkuilu poikkeaa kaavasta hivenen.

Ameriikan humppa (episodi 2) tallaa samaa pururataa hivenen keveämmällä askeleella, päättömästi poukkoillen. Lussulla rumpukonesoundilla, pilipaliurulla ja huumorivääntävällä laululla elämöivä Sankari lähinnä ärsyttää, kiivas Valveutunut nuoriso kulkee kohti bussin takaosaa puolestaan liikahtaa huomattavasti lähemmäs punkkia. Tähti on myös ihan hauska ralli kosketintilutteluineen, mutta homma tuntuu kaatuvan liikaa hauskuutukseen. Humppa on yksi niitä musiikkityylejä, joiden avulla kulttisuosiota olisi helpointa kasvattaa, mutta Tri Sykerö ei oikein onnistu muovailemaan ihan kelvoista rakennusaineistaan todellisia klassikoita. Biisit eivät ole oikein loppuun asti hauskoja, takaraivoon asti tarttuvia tai edes tanssittavia. Nimi nu-humppakin jää hiukan perusteettomaksi, eihän tässä ole kuin pientä poukkoilevuutta ja aika tummat sävyt verrattuna perinteisempään humppaan. Sanoissakaan ei ole mitään sen kummempaa. Aika mieto maku jäi, vaikka ajatus "erilaisesta" humppabändistä kiehtoi aluksi.