myGRAIN: Orbit Dance

Spinefarm Records

Viime kesänä The Red Frame demollaan allekirjoittaneen death-kyvyillään vakuuttanut myGRAIN kasattiin vasta pari vuotta sitten, mutta orkesteri on jo nyt saavuttanut debyyttipitkäsoiton merkkipaalun. Saavutus ei ole kieltämättä näin nuorelle orkesterille vähäinen, mutta varmasti ansaittu – sen verran valmiilta kokoonpano kuulosti jo tuolla erinomaisella demollaan.

Orbit Dance on yhdentoista väkivahvan ja sopivan melodisen death-kappaleen nippu. Kuolotuskuviot tahkotaan lävitse (ehkä hieman liiankin) perinteisin suorituksin, mutta lätty iskee siitäkin huolimatta kuin vasara päin pläsiä. Biisien kestot liikkuvat neljän minuutin kummallakin puolella, eikä vertailua Göteborgin suuriin nimiin, tai kotoisaan Children Of Bodomiin, voi oikein mitenkään välttää. Melodiat ovatkin myGRAINin kalmametallipaketissa voimakkaasti esillä, vaikka kitaravetoinen luunmurskausrutistus on selkeästi yhtyeen todellinen pääsarka. Kaikesta soiton teknisestä taituruudesta ja rantaradan vallien kokoisista kitaramuureista huolimatta huomio kiinnnittyy kuitenkin ensimmäisenä laulaja/huutaja Tommyyn. Mies kun karjuu niin kunnioitettavalla vimmalla ja verenmakuisella otteella, että moinen pistää astumaan pari askelta taaksepäin ja ottamaan hatun pois päästä. Raaempien äänten lisäksi laulusta löytyy tarvittaessa myös aimo annos melodisuutta ja armon vokalisti osaa säädellä ääneenpainettaankin riittävästi. Vokaalien lisäksi etualalle tunkevat ahnaasti Resistorin ja Matthewin kitarat, joista kiskotaan irti paunoittain laadukkaita riffejä sekä tarttuvia melodioita.

Tuotantoon on selvästi satsattu melkoisesti, mutta onneksi kiekkoa ei olla menty sentään ylihinkkaamaan. Näin mukaan on jäänyt myös riittävästi sitä vaaran ja vimman tuntua. Laatukriteerit ovatkin tekniseltä puolelta korkeat, mutta taiteellinen osuus kärsii vielä turhan selvistä vaikutteista, sekä vaihtelevasta kappalemateriaalista. Orbit Dance ei näin ollen ole mikään kuolematon mestariteos, mutta aloittelevan bändin debyytiksi se on todella komea suoritus. Yhtyeellä on kaikki palikat jo valmiiksi hallussa, eikä tästä puutu enää muuta kuin sitä aikaa myöten syntyvää omaa soundia. Kuten tapana on sanoa; tästä on hyvä jatkaa.