Cretin: Freakery

Relapse

We are Cretin - a grindcore band comprised of disgusting, lurching miscreants, bent on a total resurrection of the late 80�s grind style. Noin, kriitikon ty� on tehty, yksi lainaus b�ndin kotisivulta kertoo kaiken. Sivuilla on my�s kuuden kohdan manifesti, jossa b�ndi lupaa mm. ett� rummut soitetaan liven� sis��n, ja ett� virheiden annetaan olla sellaisenaan.

En v�it� erottavani grind-levyj� toisistaan kovin hyvin. Jotkut ovat kuunneltavampia kuin toiset, mutta t�m� korreloi l�hinn� m�t�n rajuuden kanssa. Freakery ei ole pahimmasta p��st�. B�ndi paahtaa tiukasti, mutta soitossa on silti rentoutta, joka tekee t�st� miellytt�v�� kohinaa korville. Kun levy� on kuunnellut pari kertaa putkeen, alkavat pienet poikkeamat basariblastauksessa kuulostaa vieh�tt�vilt�. Ajoittaiset kitarasoolot paistavat kuin stondis julkisessa saunassa. Uncle Percyn loppu kuulostaa silt� kuin rumpali olisi ollut kadottamassa tahdin ja hakkaa ep�toivoisena niin nopeasti kuin pystyy. Tempo on siis koko levyn ajan 130-190 iskua minuutissa, eik� intensiteetti laske muutenkaan. Kuitenkin kappaleista vain yksi on alle minuutin mittainen, ja puoleen tuntiin mahtuukin vain 16 raitaa - t�ss� genress� se on aika v�h�n.

Sanoitukset (jotka on pakko lukea sivuilta) ovat hysteerisi�. L�hes kaikkien aihepiirin� on kidutus tai muu v�kivalta, usein h�ystettyn� ulosteella, siemennesteell� tai loisilla. A Fowl Fetish kertoo kulinaristis-eroottisista tapahtumista, ja resepti on niin yksityiskohtainen ett� jokainen voi halutessaan sen toistaa kotokeitti�ss��n. Toinen toistuva teema ovat degeneraatit ja v�h�mieliset, kuten t�m�nnimiselle b�ndille sopiikin. Cockfight ei suinkaan kerro kukkotappelusta, vaan kujilla vaanivista housuttomista �lyk��pi�ist�, jotka odottavat tilaisuutta huitoa sinuakin peniksill��n.

Vaikea sanoa onko t�m� levy kovin hyv�, mutta t�llaisessa musiikissa on ajatonta vieh�tyst�.