Julkaistu: 23.06.2002
Arvostelija: Henri Rikander
Interscope
EMINEM - tuo gansta räpin suurivalkoinen on taas tehnyt sen. Albumi kokonaisuudessaan tuttua ja turvallista kantaa ottavaa poljentoa Dre Dren tuottamana ei tuo nurkan takaa mitään suuria erikoisuuksia.
Muutama raita jotka ovat saaneet tai tulevat saamaan radio/klubisoittoa ja loppu sitten sitä samaa ja samaa.
Without Me, joka on varmasti jokaiselle jo tuttu radiosoittojen takia kuulostaa kieltämättä ihan kelvolliselta. Tämä siis näitä humoristisia kiksubiisejä joilla Dre ruokkii levymyyntiä myös niille, jotka eivät muuten löytäisi tietään kyseisen musiikin pariin.
Toista ääripäätä levyllä edustaa Sing For The Moment, joka on myös vanha hyväksi koettu keino massojen kalastukseen. Melankolinen kaunis melodia , onnistunut vokalistivierailu ja kovasti
paatosta àla EMINEM. Ja ei nyt unohdeta lopun vasensormi niplausta, jossa vanha herra Joe Perry ( Aerosmith) kikkailee hilpeästi. Toimii…. kiksuu…
Koko albumia ekaa kertaa kuunnellessa hymy vääntyy iloiseen ja irstaaseen hymyyn lähinnä taustojen takia. Toisella kerralla kun levyn ottaa ajatuksella vastaan löytyy myös Eminemin sanottava. Silti levy toimii allekirjoittaneelle lähinnä juuri äänimaailman takia, joten levy koneeseen auto Hämeenkadulle ja väsynyt stereopari ja paksu subbari saa antaa kaikkensa seuraavan viikon. Mutta sitä en ole vielä ymmärtänyt miksi ihmeessä noita introja pitää olla niin paljon….???
Yhdysvaltain räp-skenen "valkoisen läpimurron" airut.
Kotisivut: www.eminem.com
(Päivitetty 08.06.2006)
Kommenttien keskiarvo:
hyviä taustoja ja nuorisoon vetoavaa tekstitykistystä
without me n video on hassunhauska, robin 4ever
Tutuun tapaan jo heti levyn ensimmäisessä kappaleessa alkaen Eminem ei säästele paukkujaan vaan aloittaa tulituksensa. White America-biisissä Eminem antaa huutia kotimaansa valkoiselle väestölle ja samalla kertaa kunniansa kuulevat myös George W. Bush ja Osama bin Laden. Biisi Square Dance taas tarjoaa kuulialle ymmärryksen rajamailla olevia riiminippuja, jotka sekoittavat ja ihastuttavat kuuntelijaa. Sinkkuna julkaistu Without Me lyö viimeisen naulan arkkuun ja toimii todellisena riimipläjäyksenä, joka varmasti todistaa kaikille hänen taitonsa leikitellä sanoilla. Hailie's Song on levyn todellinen yllätys ja varmasti myös seuraava kassamagneetti.
Kappaleella Eminem jättää räppäämisen ja keskittyy laulamiseen.
Yllättävä veto, mutta se todellakin toimii.
Meikäläisen silmin katsottuna levyllä on vain yksi ongelma ja se on levyn kesto. 80 minuuttia on hyvä idea, mutta 80 minuuttia Eminemiä putkeen on liian iso pala kakkua, jopa minulle. Levyn tekstit, niin kuin ennenkin, synnyttävät varmasti keskustelua, mutta "Let's do math / If I was black I wouldn't sold half." Niinpä niin..
JUSSI MYYRÄ
suurin osa biiseistä on kyllä ihan keskinkertaisia, mutta vihaan esimerkiksi käsittämättömän yliarvostettu without metä, sillä vaikka biisi on muuten ihan kuunneltava, se on (tai oli aikanaan), kuten jo mainitsin, stressaavan muodikas. toisaalta tässä on taas se hyvä puoli, että tutstuin rap-musiikkiin juuri eminemin ansiosta, sillä eminem on (valkoisen ihonsa takia?) niitä harvoja rappareita, joiden musiikkia soitetaan muuallakin kuin mtv:n kello kahden aikaan yöllä tulevassa tunnin mittaisessa fett mtv-ohjelmassa.
vaikka en olekkaan mikään eminem-fani ja herra matherssin ääni lähinnä ärsyttää minua, niin kyllä levy on loppujen lopuksi ihan kuunneltavaa musakkia ja muutavat nerokkaat biisit nostavat sen kevyesti 50 centien, lloyd banksien ja outkastien (sekä uuden encoren) kaltaisen roskan yläpuolelle, mutta siitä huolimatta on myönnettävä se tosiseikka, että tästä on vielä pitkä matka johonkin snoop doggy doggin doggystyleen tai mc renin ruthless for lifeen.