SonyBMG

Alun perin Joensuusta lähtenyt ja sittemmin helsinkiläistynyt Happoradio on julkaissut jo kolmannen pitkäsoittonsa. Bändin kehitys on ollut tasaisen varmaa, jos ei ehkä vielä nousevaa, aina ensisinglestä, Pois Kalliosta, lähtien. Edellisellä Pienet ja keskisuuret-albumilla pistävän sarkastista linjaa jatkoi pintaliitäjiä kritisoiva Linnusta sammakoksi ja Vuosipäivällä uhreiksi joutuvat Tavikset.

Tekstit ovatkin aina olleet Happoradion vahvuus. Se tekijä, jolla tämä rokkibändi eroaa parhaiten muista tämän hetken rokkibändeistä. Suomeksi laulettuja ja koskettimilla höystettyjä kitaravoittoisia melodioita on tämä maa juuri nyt tulvillaan, joten joku erityisominaisuus on bändillä oltava erottuakseen massasta.

Happoradion teksteistä vastaa suurimmaksi osaksi laulaja Aki Tykki ja olisin tämän albumin jälkeen valmis veikkaamaan hänestä seuraavaa suurta suomalaista rocklyyrikkoa. Sarkastisen realistiset riimit tuovat mieleen Juicen kulta-ajat ja Pauli Hanhiniemen vanhemmat, aivan loistavat Kolmas nainen-sanoitukset. Ihmisellä on ikävä toisen luo – niin myös tällä levyllä. Kakkosraita HC-sää on kauneimpia rakkauslauluja, mitä 2000-luvulla on Suomessa tehty. ”Ikävöin niin että selkä pettää. Ilman sinua aina on hc-sää”. Voiko nykynuori sen kauniimmin ilmaista? Suru on ja Palaset jatkaa kaipuuta entiseen elämään ja menneisiin ihmisiin.

Mukaan ovat mahtuneet myös petollisen katala mies, liika nähnyt nuori tyttö, dokausreissut ja – ne Tavikset. Tästä albumin ensisinglestä on myös tehty aivan mahtava video, joka parodioi SubTVn sosiaaliporno-sarjaa, Rysän päällä.

Jospa tämä levy nostaisi Happoradion jo isojen rokkaajien sarjaan – mahdollisuudet ainakin ovat erinomaiset.