Don Johnson Big Band: Don Johnson Big Band

Universal

Don Johnson Big Bandin uusin levy on kolmanneksi levyksi poikkeuksellisesti nimetty b�ndin mukaan. B�ndi sanoi l�yt�neens� vihdoin levylleen nimen, joka kuvaa yht� huonosti heid�n musiikkiaan kuin heid�n b�ndins� nimi. Heid�n musiikillista suuntaansa keulahahmo Lindgren on kuvaillut jonkinlaiseksi Bj�rkin, Beastie Boysien ja Beckin sekoitukseksi. N�iden melko selkeiden vaikutteiden lis�ksi, uudelle levylle on eksynyt yll�tt�vi�kin vaikutteita. Popimman ja samalla massiivisemman tuotannon mukana b�ndin Mark Knopfler-fanitus tulee melko hyvin esille, varsinkin Private Intensions-kappaleen kitara- ja pianotunnelmoinnissa (vrt. Dire Straitsin kappale Private Investigations). Taas Island Girl-biisin alkaessa oikein pel�styin kun luulin Jose Gonzales-coverin eksyneen levylle. B�ndi on todella mennyt paljon popimpaan suuntaan, joka oli sin�ns� odotettua, mutta silti se tuli yll�tyksen�.

Tietenkin kolmannellekin levylle on s�ilynyt tietynlaista h�r�ily� ja trip-hop maalailua, jotka ovat niin ominaista b�ndille, ett� olisi ihmisoikeusrikkomus j�tt�� ne levylt� pois. Yksi ilmeinen vaikutin lis�� on siis tietenkin b�ndi itse ja sen aikaisemmin toimineet jutut. Kappale Busy Relaxin�, jossa on hy�dynnetty niin ik��n steelrumpuja kuin Felix Fengerin �llistytt�v�� beatboxingia, pauhaa vanhan kunnon Helsinki Cadenzan hengess� - ragtime/stride � pianokuvioiden kera. Muita vierailijoita Fengerin lis�ksi levyll� ovat mm. viulisti Pekka Kuusisto, trumpetisti Verneri Pohjola ja DJBB:n vakiokaartilaiset Emma Salokoskesta Teppo M�kyseen.

On kuitenkin hienoa todeta, ett� DJBB on mennyt uuteen suuntaan ja ett� uusi levy kuulostaa j�lleen omanlaiseltaan. Samalla on vaikea sanoa, onko uusi suunta oikea tai onko levy kokonaisuutena hyv�. Ongelma on siin�, ett� levyll� on liikaa ns. hittibiisej�. T�m� on kuitenkin varmasti ongelmista pienin. Levyn muutamat hitit peittoavat Breaking Daylightin hitit alleen, mutta levy ei ole albumina loistava kokonaisuus kuten aikaisemmat levyt ja kokonaisuus ratkaisee. Levyn biiseist� suurin osa putoaa kategoriaan �olen kuullut t�m�n ennenkin� ja t�m� tekee levyst� eritt�in irtonaisen ja sekavan.

Levy saattaa vain tarvita hieman aikaa, ett� se voisi nousta klassikoksi, mutta ajan ei tarvitse kulua tulevaa kes�� pidemm�lle, kun jo Road-biisist� syntyy mielet�n festari-illan lopetus. Kappale on t�ydellinen lopetus, sill� se j�tt�� mieleen haikean, mutta samalla hyv�ntuulisen olon. Road -biisin� kertoo hieman erilaisesta matkasta, mutta tuoreen levyn ohella se edustaa DJBB:n matkaa kohti todellista popt�hteytt�.