Turmion Kätilöt: Pirun Nyrkki

Ranka Recordings

Turmion Kätilöt sai parin vuoden takaisella Hoitovirhe debyytillään liikettä suomalaiseen musiikkikenttään. Puristit naulasivat savon koplan joko idioottimaiseksi Rammstein kopioksi, tai huumoriorkesteriksi jota ei voinut ottaa mitenkään tosissaan. Toisaalta bändin industrial vetoiseen metallin mätkeeseen ihastuneet olivat valmiita nostamaan nämä vapaata pukukoodia käyttävät mellastajat korkealle jalustalle. Näin monelle on muodostunut oma voimakas käsityksensä ryhmän toimista ja motiiveista, vaikka ei olisi eläissään kuullut tahtiakaan bändin musiikkia.

Yhtyeen toinen pitkäsoitto on tosiasia ja kiistely voi jälleen jatkua entistä tukevammilla eväillä. Debyyttilevy nojasi enemmän ns. huumoriin ja alaviitteitä täynnä oleviin sanoituksiin, eivätkä lyriikat nytkään ole mitään klassisen runouden juhlaa. Mutta ei käy myöskään kiistäminen, etteikö uutukainen olisi vakavampi ja kieromman vinoilun suuntaan kallellaan oleva tuotos. Tietysti sanoitukset ovat yhä täynnänsä sitä itseään, mutta kaikkein suorimmilta ja paksuimmilta mauttomuuksilta vältytään tällä erää.

Kiekossa harmittaakin eniten se, että jos bonuksen omaista Verta ja lihaa (proteus mental remix) raitaa ei lasketa mukaan, tarjoaa Pirun Nyrkki vain reilusti alle puoli tuntia uutta musiikkia. Jäljelle jääneessä annoksessakin on vielä kaksi lyhyttä (ja aika turhan tuntuista) instrumentaalia. Lyhyt hetki kätilöiden seurassa käynnistyy, kun parasta mahdollista teollisuusmetallin junttausta edustava Mistä veri pakenee ulostuu kaiuttimista. Biisi nousee vaivatta lätyn parhaimpien vetäisyjen lyhyelle listalle. Elektroa industrialin kylkeen niittaava ja tarinoinnissaan keikkailun ”mahtavuutta” ylistävä Tirehtööri, sekä Jessi Freyn tukema ihanan räävitön Irstauden ilosanoma erottuvat niinikään edukseen. Muut raidat eivät tahdo lopulta ylittää edes ärsytyskynnystä, mikä on oikeastaan aika kummallista bändin tapauksessa.

Soundien puolesta kätilöiden paketti on esimerkillisen hyvin kasassa ja juuri elektron kanssa flirttailu tuo muuten vähän tasapaksuhkoon junttaan mukavasti lisäsävyjä. Metalli onkin saanut väistyä klubi-soundien tieltä, mikä taatusti vain lisää retkueen suosiota. Lyhyt kesto ja sekavan tuntuinen biisikatras syövät väistämättä pistepottia, etenkin kun osa raidoista on aika turhia. Kaikesta tästä huolimatta Pirun Nyrkki osuu varmasti yhtyeen kasvaa fanilaumaa tarkasti silmien väliin ja bändin inhoajia suoraan – no, jonnekin muualle.