Julkaistu: 08.05.2006
Arvostelija: Ilkka Valpasvuo
Pienesti kieroa suomirockia jostain YUP:n ja Kolmannen Naisen puolivälistä. Kolmen herran ja yhden neidon rockaava yhtye Siunattu hulluus lienee kotoisin Tampereelta, ainakin ensimmäinen keikka soitettiin Yo-talolla aprillipäivänä vuonna 1995. Kyseessä ei siis ole mikään aivan tuore yhtye, mutta silti ei ole tutuksi tullut. Tämä viiden biisin ep esittelee yhtyeen soundiksi rokkaavalla säröllä ratsastavan, pohdiskellen laulavan yhtyeen, jonka luoma tunnelma on kiivas ja kohtuullisen valoisa. Avausraita Kaiva poukkoilee, mutta vain hivenen. Laulaja-kitaristi Tipin tulkinta on aika suoraviivaista, mutta sellainen jarkkomartikaismainen pirullinen virne on kyllä aistittavissa. Se jokin sinussa on lähtee lähes hevillä painostuksella, mutta jää vaanivan rokkauksen tasoille. Nimestään huolimatta SH ei tunnu olevan hullu, vaan pikemminkin normaalia terveempi tapaus – Tipin äänessä kuuluu sellainen positiivinen itselleen nauraminen. Yhtyeen tarinat eivät ole kovinkaan kummoisia, sillä juuri mitään ei niistä mieleen jää. Aika arkista tuntuisi olevan...
Basisti Marian laulu tuo mukavasti plussaa Pyhiäsi vastaan -kappaleeseen, josta tulee todella vahvasti mieleen se kevein ja iloisin YUP. Mestarien aamiainen svengaa hiukan seesteisemmin, mutta lähtee pian tuttuun iloiseen melskaamiseen. Akustinen nimibiisi ei oikein pääse samanlaiseen menevyyteen, joka on selkeästi yksi yhtyeen vahvuuksista. Silti se lopullinen kipinä SH:n biiseistä vielä uupuu, vaikka näitä kuunteleekin ihan mielellään.
Kotimainen pienesti kiero, mutta valoisan menevä suomirock-nelikko.
Kotisivut: www.siunattuhulluus.com
(Päivitetty 08.05.2006)