Plan E: Bassonova

My Kingdom Music

Plan E mainostaa olevansa Finland`s best kept secret, ja ainakin minut he ovat onnistuneet pitämään pimennossa tähän asti - vaikka Bassonova on heidän kymmenvuotisen taipaleensa neljäs albumi. Ensivaikutelma on positiviinen: tämä on tummasävyistä, pelkistettyä musiikkia. Selkeä äänimaisema, joka rakentuu matalaäänisestä mieslaulusta (tai puheesta...), perkussioista ja uruista. Hyvin rytmikäs, hieman dubmainen soundi. Ihmekkös: bändissä on kolme(!) basistia, muttei yhtäkään kitaristia.

Levyä kuunnellessa on koko ajan mielessä ajatus: tämä kuulostaa nyt todella tutulta, mutta missä olen kuullut tätä aiemmin? No, vahvimmin minulle tuli mieleen suomalais-norjalainen Nazca, ja kotisivut paljastavatkin bändien välillä tapahtuneen miehistönvaihtoa (yllättävämpää on runsas liikenne Plan E:n ja ydinmetalliryhmä Impaled Nazarenen välillä - yhtäläisyyksiä musiikissa on noin nolla). Klassisemmista vertailukohdista helpointa on nostaa esiin The Doors, jonka suuntaan kallistaa biiseistä selkeimmin Remember the Future. Aurinkoisemman päätösbiisin melodiakulku mukailee Siekkarien Toiset on luotuja kulkemaan -versiointia. Yleistunnelma on kuitenkin samanlainen kuin monien 4AD:n goottibändien levyillä, ja näiden fanit tästä voisivatkin pitää.

Levyn biiseissä näyttäisi olevan kiitettävästi vaihtelua, mutta sitä kuunnellessa alkaa silti hieman puuduttaa, etenkin kun mikään kappale ei nouse ylitse muiden tarttuvuudellaan tai erikoisuudellaan. Kotisivuilta ladattavissa olevat vanhemmat kappaleet paljastavat heidän harrastaneen joskus särmikkäämpääkin ilmaisua, mutta nyt edetään koko ajan kovin rauhallisissa ja keskitempoisissa merkeissä - vain El gusano rojo on hieman kiihkeämmin etenevä. Bändin valttikortti onkin tunnelmassa ja soundissa, ei sävellyksissä, minkä epäilen koituvan levyn kohtaloksi pidemmällä aikavälillä.