Plastinka

Parin vaisumman tekeleen jälkeen ottaa Kemopetrol lähtökohdaksi kasaridiskon. Tämä kuuluu sekä kuopuksen yleissoundissa, että kappaleiden sovituksissa. Kuitenkin vastoin sitä tapaa, joilla useat muut kasarisoundeja kierrättävät yhtyeet tyytyvät luottamaan ironisen vitsailun voimaan, lainaa yhtye 1980-luvun synapopista tyylin häpeilemättömän melodisuuden ja sähäkän dynamiikan. Teleportin kappaleiden koukut eivät ole myöskään kiinni vain yhden lajityypin perinteessä, vaan yhtyeen musiikista huokuu poikkeuksellinen lahjakkuus laulunkirjoituksen ja kappaleiden sovittamisen suhteen.

Kemopetrolin nykyisestä linjasta tulee vahvasti mieleen aivan liian vähälle huomiolle aikoinaan jätetty brittiläinen Dubstar, jonka musiikista saattoi aistia vastaavanlaista poptajua ja sensuellisuutta. Teleportin suurimmat ylilyönnit koetaankin siinä vaiheessa, kun Närhen Laura yrittää luonteensa vastaisesti kuullostaa vaaralliselta angstinaiselta. Villiintynyt heppa saadaan kuitenkin nopeasti rauhoitettua, kun Overweight & Underagen sekoilun jälkeen Any Day´s Ok:n hunajainen melodia pärähtää ilmoille. Kiekon paras kappale on alkuun sijoitettu Already Home, joka kasvaa juustoisen synariffin ryydittämänä mahtavaksi pop-ässäksi. Singlenä julkaistu Planet jatkaa liitoa newordermaisella tarttuvuudella. Sähäkän alun jälkeen tuudittaa levyn jälkimmäinen puolisko kuuntelijansa makoisiin kissanuniin. Teleport on kevyt ja raikas, mutta samanaikaisesti koskettava albumi.