Northern Discipline: Burn-Beaten Soil

Dies Irae Records

Northern Discipline kertoo avoimesti, että bändi perustettiin asennemetallisuuruus Machine Headin innostamana. Turha tätä olisikaan salailla, niin selvästi se kuuluu läpi. Toisaalta kyse on selvästi nimenomaan vanhan koulukunnan pogometallista, uudempaan pomppumetalliin pidetään turvallista välimatkaa.

Bändi on ollut kasassa jo vuodesta 1996, mutta Burn-Beaten Soil on heidän ensimmäinen levynsä. Jostain syystä se vieläpä nauhoitettiin jo vuonna 2004, mutta julkaistiin vasta nyt. Hiljaa hyvä tulee? Yhtäkaikki, bändillä on ollut aikaa nivoa itsensä yhteensoittavaksi yksiköksi, ja uskallan veikata että juuri tältä bändi haluaakin itsensä kuulostavan. Rumputyöskentely erityisesti tarttuu korvaan - Antti Salo takoo kannujaan niin että Niskalaukaus-komppeihin tottuneet uupuvat jo pelkästä kuuntelemisesta.

Mainio mättöpala Fragile avaa levyn kuvaavasti. Biiseistä selkeimmin korvaani tarttuivat hieman melodisemman kertsin sisältävät The One ja Self Disbelief, mutta toisaalta niihin kyllästyin paljon nopeammin kuin runttaavampaan materiaaliin. Muuten taas ongelmana on iskevien riffien ja koukkujen puute. Tällaisenaan Burn-Beaten Soil on mukavaa taustamusiikkia, joka ei käy häiritsemään koska kaikki perusvaatimukset täyttyvät mallikkaasti.

Luulenkin, että Northern Discipline ei saavuta tällä levyllään kuin pienten piirien suosiota - se kuulostaa aivan liian eilispäiväiseltä, kun nu-metalkin on menossa jo pois muodista. Entä jos bändi vaihtaisi laulukielen suomeen? Vaikka Pohjoinen kuri on jo nimenä varattu (epätodellista), istuisi käännös-ND hyvin muiden "kolmannen aallon" suomimetallibändien joukkoon, ja saattaisi jopa erottua humppaavasta massasta (yhteen)soittotaidollaan. Mutta tällaisenaankin tämä on varmasti oivaa livemusiikkia.