Julkaistu: 26.04.2006
Arvostelija: Mika Roth
Listenable
Ruotsalais-englantilainen Angtoria on yhtye, jonka jokaisella kolmella jäsenellä on pitkä ja erilainen musiikillinen historia takanaan. Laulajatar Sarah Jezebel Deva on uransa aikana ehtinyt laulamaan mm. sellaisissa kokoonpanoissa kuin Cradle Of Filth, Therion, Mortiis ja Covenant. Angtorian triosta kaksi kolmasosaa muodostavat veljekset Tommy ja Chris Rehn ovat toimineet puolestaan lukuisissa pienemmissä metallibändeissä. Tämän lisäksi herroilla on jonkin verran kokemusta myös klassisen musiikin ja musikaalien parissa työskentelystä.
Näistä alkuasetelmista katsottuna Angtorian musiikilla ei siis varsinaisesti ole mitään muita rajoja, kuin mitä yhtye on itse itselleen asettanut. Niinpä onkin melkoinein sääli, että tällaiset mahdollisuudet omaava bändi on tyytynyt soittamaan näin tavallista melodista metallia. Powerihtavaa kasarin tuoksuista heavy metallia toki maustetaan satunnaisilla jousilla, torvilla sekä tietysti koskettimilla, mutta itse sävellykset ovat suhteellisen kevyitä ja simppeleitä melo-metallointeja.
Puolentoista minuutin mittainen, kokonaisen orkesterin lupaavasti nostattama intro lässähtää pahemman kerran, kun ensimmäisenä varsinaisena raitana soiva I´m Calling karkaa eetteriin. Vienosti koneistettu viisiminuuttinen rockmetallilaukka alkaa pitkästyttämään jo minuutin jälkeen, kun biisi on tarjonnut kaiken sen mitä sillä on tarjottavanaan. Laulumelodiasta ei oikeastan jää mitään mieleen, kitaroiden päälle liimatut teflonjouset eivät niinikään saa aikaiseksi minkäänlaista reaktiota. Vaaratonta, tavallista, tylsää, mitäänsanomatonta – ja tämä on vasta alkua.
Kahdentoista raidan joukosta ei löydy lopulta ainuttakaan helmeä, eikä toisaalta yhtään pohjanoteeraustakaan. Toisin sanoen kiekko ei anna mitään, se ei edes ärsytä saati herätä muitakaan tunteita – tämä onkin siis todellista teflonmetallia.
Ruotsalais-englantilainen powermetal pumppu.
Linkki:
angtoria.com
(Päivitetty 22.1.2019)