Dysrhythmia: Barriers and Passages

Relapse

Dysrhythmia on philadelphialainen trio omaper�isell� kokoonpanolla kitara, basso ja rummut. No, omaper�isell� kyll� sik�li, ett� mink��nlaista laulajaa ei uusimmalla levyll� Barriers and Passages kuulla, kuten ei ilmeisesti kolmella aiemmallakaan. Relapselle levy on b�ndin toinen, kahden ensimm�isen ollessa omakustanteita.

B�ndin ilmaisu sijoittuu metallin ja rokin v�limaastoon: Mielleyhtymi� tulee yht��lt� Isikseen, vaikkei Dysrhythmia pyrik��n samanlaiseen hitaan vellovaan ja eeppiseen ilmaisuun, paitsi ehk� parin biisin lopussa. Toisaalta heid�n kikkailevalla stop-start -riffittelyll��n ja ajoin kakofonisella yhteism�t�ll��n on jotain yhteist� mathcore-b�ndien kuten Dillinger Escape Plan ja Converge kanssa, vaikka n�ihin verrattuna ollaan taas sitten rauhallisemmilla ja konventionaalisemmin rokkaavilla vesill�. Viimeinen vertailukohta on King Crimson ja H�yry-Kone, joiden raskas kitaraproge lie Dysrhythmian pojillekin rakasta (no, ainakin se Crimson).

Kuten ylt� voi p��tell�, meno on siis vahvasti fuusioivaa, tempot hieman keskitason yl�puolella, ja maalailun sijaan luotetaan s�rm��n ja potkuun. Sinne t�nne on siroteltu soolonp�tki�, ja t�llaiset oikeasta jazzista mit��n ymm�rt�m�tt�m�t voinevat kutsua menoa jatsahtavaksi. Biiseist� Seal/Breaker/Void sis�lt�� noin kaikki levyn elementit; alkuun menn��n rokisti ja ilmavasti, sitten on v�h�n metallisempaa paahtoa ja tiluttelua, ja lopussa p��dyt��n leijailemaan l�helle sit� Isist� tai Pink Floydia.

Muuten levylt� on vaikea poimia kohokohtia tai nollapisteit�. Kuunneltuani sen muutaman kerran l�pi rupesin miettim��n, miksei b�ndi v�rv�� laulajaa. Oikeastaan t�m� nimitt�in kaipaisi jotain koukuttavaa lis�elementti�. Instrumentaalilinja on haastava, silloin pit�� olla todella hyvin mietittyj� biisirakenteita ja vaikuttavaa yhteissoittoa. Edelliset eiv�t Dysrhythmialla ole mitenk��n ihmeellisi�, j�lkimm�inen on sent��n hallussa varsin hyvin. Koukkuja j��n kuitenkin kaipaamaan, biisit soljuvat korvien ohi liiemmin tarttumatta. T�llaisena levyn yksi hyv� puoli on sen lyhyys (ja t�m� nyt liiemmin vittuilematta) - 36 minuuttia t�llaista renkutusta on ihan sopiva kerta-annos.