Pajula

Ratas -yhtyeen soitossa yksi persoonallisimmista piirteistä on Markku Kirveen kuulas laulu. Onkin mielenkiintoista kuulla, kuinka ääni sopii englanninkieliseen rockiin. Helsinkiläisen Fokker -nelikon taustasta löytyy Rattaan lisäksi mm. sellaisia orkestereita kuin Qla, Hyrrä, Pohjoinen kuri ja Kronik, joten kokemusta löytyy. Kirveen baritonikitara tuo mukavasti persoonaa soundiin, jossa jo soi Antti Kupilan kitara ja Pasi Piispan basso. Lauri Elon rummuttelu vaihtelee tiukasta ratsastuksesta hiukan vaanivampaan tahdinpitoon. Musiikillisesti mennään siis aika tummapintaisen, haaveellisesta leijailusta säröiseen kaartoon kasvavan rockin parissa.

Toukokuun alussa julkistuva Aeroplane To Heaven on yhtyeen debyyttijulkaisu ja petaa tietä ensi vuodelle lupaillulle pitkäsoitolle. Viiden biisin avausraidalla Bone haaveileva säe kasvaa murealla bassolla ja kitaralla vinosti raskaaseen, jopa munakkaaseen kertoon. Soittoa maustetaan jatkuvasti pienesti psykedeelisillä kitarakuvioilla, joka saa homman maistumaan jotenkin viekkaalta. Never Change hölkkää suoraviivaisemmin, mutta sitä kaihoisaa melankoliaakin irtoaa väliosasta. Rokkaavimmassa puolessa on sulava vauhti ja homma on mukavan ”miehekäs”, vaikkei olekaan varsinaisesti mikään macho. Uneliasta kaartoa maalailee ehkä parhaiten rauhallisempi Monsters, johon on saatu mukavasti ilmavuutta. Kun yhtye nostaa sivuillaan esiin tyylisuunnastaan nousseista mielipiteistä muun muassa Chris Isaaka ja Danzigia, voisi soitto niiden perusteella kuulostaa oikeastaan miltä vain. Mutta itse esiin tuomistaan artisteista ainakin QoTSAn junnaavuus ja Alice In Chainsin tummuus Fokkerilta löytyvät. Kaipa sitä Blind Meloniakin irtoaa, Iron Maideniä en kyllä löydä kirveelläkään. Heh.

Junnaavuus korostuu rauhallisemmassa Ridessa, jossa rock on pehmeää ja öistä. Silittelevä ja maalaileva kevyempi sävy jatkuu myös Speed Queenillä, mutta myös se säröinen kaartelu ja kiihdyttely palaavat kuvaan. Fokkerin pelinavaus on hyvillä soundeilla ja mielikuvituksekkaalla vaeltelulla varustettua tummempaa rockia. Vaikka mitään superkivaa ei vielä tartukaan korvaan, on yhtyeellä ep:nsä kanssa hyvät pohjat pitkäsoittoa varten. Sitä jäädään odottamaan...