Manitou: Deadlock

Firebox

Debyytillään mainioita arvioita kerännyt Karhulaisyhtye Manitou on julkaissut toisen pitkäsoittonsa. Levy-yhtiökuviot menivät yhtyeellä uusiksi kun ensilevyn julkaissut brittiyhtiö lopetti toimintansa. Myös musiikillisella puolella on koettu muutoksia, kun kosketinsoittajalle näytettiin ovea ja samalla tehtin pientä tyylinvaihdosta kohti vanhakantaisempaa heviä, Queensrychen, Dion ja Judas Priestin ynnä muiden alan vanhojen legendojen suuntaan.

Ensivaikutelma levystä on positiivisen vanhanaikainen. Biisit soinnahtavat varsinkin riffien osalta kasarimeiningiltä, tosin varsin tyylikkäästi päivitetyltä sellaiselta. Avausbiisi And The Silence Bites on tosin kirkkaasti levyn heikoin esitys. Mielikuvituksen perusralli ei nosta hirveästi odotuksia, mutta onneksi jatkossa biisit ovat huomattavasti sykähdyttävämpiä. Toki inspiraatiota on hieman lainaltu eri kohteista, mutta ei kuitenkaan häiritsevän paljon. Parhaimpina raitoina levyltä erottuvat singleksikin lohkaistu Fools in Control ja synkästi tunnelmoiva Swallowing the Dark. Päätösbiisi The Black Meadow venyy introineen yli kymmenen minuutin kestoon, mutta valitettavasti loppupuolella alkaa jo väkisinkin vilkuilemaan kelloa. Vähän samaa vikaa on kyllä harmittavan monessa muussakin biisissä. Onneksi ei kuitenkaan pitkiä jaksoja kerrallaan, joten levy kestää varsin mukavasti useammankin peräkkäisen kuuntelukerran.

Deadlock on ehdottomasti hyvä levy. Se sisältää paljon hienoja hetkiä ja hyviä biisejä. Täytyy kuitenkin todeta että levystä jäi silti hieman vaillinainen olo. Pari erinomaisen onnistunutta biisiä levyllä toki on, mutta muista biiseistä ei oikein voi hyvällä omallatunnolla sanoa että ne olisivat samaa tasoa, vaan jossain vaiheessa eetteriin eksyy aina jokin tylsän harmaa osuus. Harmi sinänsä koska matkaa viidenteen tähteen ja kanonisointiin ei olisi ollut kovin paljon.