Kemopetrol: Everything's Fine

Plastinka

Helsinkiläinen Kemopetrol on ehtinyt toiseen täyspitkäänsä. Ensilevy Slowed Down yllätti lähes kaikki positiivisesti, levyltä löytyi tietysti myös läpimurtobiisi Child Is My Name. Toisella levyllään Kemopetrol ei ole jäänyt tuleen makaamaan. Funkahtava ensisingle Saw It On TV on jo pyörähtänyt videoineen MTV:lläkin. Ihan mukava biisi, mutta pienensi kyllä ainakin minun odotuksiani albumia kohtaan; jossain määrinhän albumi usein määrittyy juuri ensisinglen kautta.

Albumin ensimmäiset kolme raitaa ovat sitä selvintä sinkkupotentiaalia, vaikka killereitä joukkoon ei kyllä mahdu. Tämän jälkeen tunnelma rauhoittuu, muttei valitettavasti juuri syvene. On ymmärrettävää, että Laura Närhen ääni on aikalailla pinnassa, häneenhän bändi varsin paljon mediassa henkilöityy. Musiikillisesti mielenkiintoisempaa olisi kumminkin antaa bändille enemmän tilaa ja luoda tunnelmia pelkän taustalla jäpittämisen sijaan. Soundipuolella on uusiutumisen yritystä, mutta ensi kerralla olisi parempi jättää Hypno Eyes-tyyliset idioottikokeilut väliin ja keskittyä siihen, mikä kuulostaa hyvältä.

Pieni pettymys Everything's Fine minulle on, mutta levyllä on hyvätkin hetkensä. Haitarimusiikin ystäviä ei onneksi ole hylätty tälläkään levyllä eikä makeaa myöskään ole tungettu mukaan mahan täydeltä. Windmills on levyn ehdoton kuningasraita, siinä ei jännitys tunnu. Myös hieman mahtipontisempi Everything Under Control puolustaa paikkansa.

Kemopetrol ei ole lähtenyt väsäämään uutta Child Is My Namea, mikä on pienen kumarruksen arvoinen valinta. Sen sijaan olisi kannattanut väsätä levyyn uudet kannet: OK Computer-piirrosten huonot pastissit eivät edes naurata, kun värimaailmakin on lainaa ja biisien sanoissa sama fontti. Kemopetrol on matkalla eteenpäin, mutta suunta ei vielä tunnu olevan ihan selvillä.