Hullut Hattuset: Hattulammen juhlapäivä

Parmitti ry

Lapsille suunnattua musiikkia ei ole hirveästi päätynyt lehtemme arvioon, liekö syynä se ettei lehteämme varmaankaan hirveän moni kohderyhmään kuuluva lue? Tai ei, alkaahan niitä lapsia olla meikäläisenkin ikäluokassa vähän joka toisella... Ja vanhemmathan ne lapsien levyt maksavat... Joensuulainen Hullut Hattuset on vuodesta 2002 tehtaillut musiikkia nimenomaan lasten iloksi. Yhtyeen laulaja-kitaristi Ville Karttunen sekä rumpali Leo Leino saivat idean valmistaa lapsille suunnatun musiikkiesityksen olleessaan sivareina päiväkodeissa. Homma toimi hyvin ja ensimmäinen äänite näki päivänvalon vuonna 2004. Nyt on sitten sen pitkäsoiton vuoro...

On ollut monia lapsille suunnattuja musiikkijuttuja, jotka ovat näin aikuisen korvaan kuulostaneet lähinnä lasten aliarvioimiselta ja näyttäneet trendihypetykseen perustuvalta rahastukselta. Hattuset ei ole näistä kumpaakaan, vaan onnistuu yhdentoista kappaleensa aikana esittelemään kuulijalle monia erilaisia musiikkityylejä ja melkoisen kirjon instrumentteja. Touhu on kaiken aikaa hyväntuulista ja musiikillisesti jopa haastavaa. Vaikka Lastenkulttuuriyhdistys Parmitti ry:n tuottama Hattulammen juhlapäivä ei ole hittitasolla mitään Ellaa & Aleksia, on muutamassa biisissä aineksia ihan aikuiseenkin hehkutukseen. Eivätkä ne loputkaan mitään tusinarämpyttelyä ole...

Levy alkaa hyvin. Haikeasti näppäilevästä säkeestä autereisesti pienesti rokkailevaan kertoon kasvava Mustikkasoppatehdas on levyn selkeitä johtotähtiä. Pistää kyllä punttiin pientä vibaa ja saa laulamaan mukana. Eläinaiheet ovat helppoja ja käytännöllisiä ja ihan hauskoja tarinoita Hattuset niistä kehittävätkin. Kiivaampi kantribailaus Vihannestohtori esittelee ensin bändin ja laukkaa sitten giddiap-meiningillä hersyvästi. Miedosti vaaniskeleva Merirosvoina maailman leikkii silmälappuleikkejä, Yu-Kin kulkuset vie nimensä mukaisesti. Byy-Diin, käärmeenlumooja sukeltaa Intiaan, Eskimotango kertoilee arktisista oloista lähinnä sanoissaan. Tuskin inuitit siellä tangoksi pistävät...

Hilpeintä sanoitusta irtoaa Nenänkaivelujatsista, joka tietysti jatsailee nenänkaivuusta. Hiukan tuollaista kevyttä kasvatusotetta? Puolimaanisesti pyörteilevä Rötöstelevä kenguru ja havaijilaisesti jammaileva Ei siis hai kertovat jälleen eläimistä ihan kelvosti, Siivekäs ukkonen lämmittää saunaa lohikäärmeellä ja rokkaa lähes tymäkästi. Levy kelpaa päättää nimibiisin juhliin, jossa sitä vilinää ja melskettä tahditetaan vinolla haitaroinnilla. Olisi tietysti hienoa kuulla mielipide levystä siltä lapselta, mutta kyllä minä löysin mukavasti menoa ja hauskoja tarinoita levyltä. Hiukan tämä tietysti kaipaisi rankkuutta ja kontrastien vahvempaa käyttöä, jotta olisi ihan hötkyissään. Joten Kelvon ja Hyvän välille päädytään.