Prince: 3121

Universal

80-luvun jälkeen kovin epätasaisesti rummuttanut popimman funkin duracellpupu Prince Rogers Nelson jatkaa timmeissä ja hikisissä tunnelmissa, joita Jehovan todistajuus näyttää jarruttavan korkeintaan lyriikoiden osalta. Tummahipiäisten legendamuusikoiden ”soittorinki” jatkuu tälläkin levyllä: mies itse on käynyt soittamassa viime vuonna Stevie Wonderin levyllä, nyt hänen vierainaan ovat mm. Maceo Parker ja ilmeisesti prinssin jonkinasteinen suojatti Támar, josta tulee mieleen desinfioitu, Espoossa asuva Betty Davis. Sori.

Viime vuosina olen oppinut odottamaan Princeltä hyvin epätasaista kokonaisuutta, tyytymään siihen, että jokaisella hänen levyllään on aina se pari-kolme endorfiinit liikauttavaa napakymppiä. Nyt liikutaan parhaimmillaan tuhdeissa tanssirytmeissä, torvi-infernoissa, matalissa taajuuksissa ja latinohurmoksessa. Välillä palataan selvästi 80-luvun kulta-aikaan mm. Lolitan myötä, joka on kuin Head-hitin jatko-osa. Mestarillakin toki on heikot hetkensä, mikä kuuluu vocoderin käyttöön sortumisen myötä. Mainio sinkkuhitti Black Sweat kiteyttää mielestäni kolmeen minuuttiin ja yhteentoista sekuntiin sen, mistä Princessä on kyse: kompakti kappale koostuu lähinnä ennakkoluulottomasta syntikkasoundien käytöstä, mojovista rumpusaundeista – ja siitä jumalaisesta, räjähtämäisillään olevasta falsettiäänestä. Loppupuolella sitten tapahtuu se tuttu princelevy-notkahdus, joka saa ryhtiä vasta, kun viimeinen raita Get On The Boat lähtee rullaamaan.

3121 tarjoaa vaihtelevan, äärimmilleen tuotetun kokonaisuuden, joka tuntuu kuitenkin hiukan koherentimmalta kuin esimerkiksi tätä edellinen levy Musicology. Mystiset kannet ovat tietenkin taas oma lukunsa. Ne ovat jo kauan olleet niin toiselta planeetalta, että niistä voisi vaivatta repiä merkityksiä vähintään lisensiaatintutkinnon verran.

On koulukunnasta kiinni, paljonko kuulija haluaa funkina markkinoituun musiikkiin niin sanottua ”rupisuutta” tai ”rosoa”: itse olisin kaivannut kappaleisiin hankalasti määriteltävää rohkeaa hulluutta, joka olisi peittänyt tämänkertaisen varmanpäällepelaamisen kuuloisuuden. No, joka tapauksessa olisin jo tässä vaiheessa valmis väittämään, että 2000-luvun Prince on aavistuksen parempi ja ajattomampi kuin 90-luvun Prince/Symbol jne jne. Vaikkei sitä täydellistä levyä koskaan taida mieheltä tulla, on tältä nykyiseltä, taiteellisesti vapaalta Princeltä luvassa varmasti vielä monta kutkuttavaa, munahien tuoksuista yksittäistä hittiä!

Kommenttien keskiarvo:

Jukka kommentoi 20.07.2007:

Pisteet:

Prince on back! Se tuli todistettua viimeistään tämän albumin myötä- jos ei Musicology sitä tehnyt. 3121, Lolita, Get On The Boat, Fury, Black Sweat- mahtavaa rytmimusiikkia ja vaikka keskellä plattaa kuullaan pari heikompaakin viisua, on kokonaisuus tarpeeksi tasokas kestämään kuuntelua ja funkkaamaan levysoittimessa uudelleen ja uudelleen. Vaikkei tämä KasariPrince-klassikoiden veroinen paketti olekaan, on levyllä kiitettävästi positiivisia viitteitä tuon legendaarisen vuosikymmenen legendaariseen Prince-tuotantoon, 90-luvun NPG-aikoja unohtamatta. 3121 on hikistä Rn´B-funkkia, toisin kuin suurin osa tämän päivän lajityypistä ja siitäkin huolimatta, että Dirty Mindin kaltaisia pervoiluja ei enää kuullakkaan. Ehdottomasti neljän tähden rytmimusiikkilevy! ja osoitus siitä, että his name is Prince and he´s funky!