Jukka Poika ja Jenkkarekka: Apajilla

Jukka "Poika" Rousu nousi minun tietoisuuteeni osana Soul Captain Bandia tämän julkaistua ensilevynsä Jokaiselle tulta vuonna 2001. Tämän jälkeen hän oli mukana lyhytikäisessä mutta tuotteliaassa Kapteeni Ä-nessä, jätti SCB:n (joka julkaisi toisen levynsä ilman Jukkaa 2004) ja alkoi levyttää kokoonpanolla Jukka Poika ja Kompostikopla. Yhden levyn jälkeen taustayhtyeeksi ja nimeksi muuttui Jukka Poika ja Jenkkarekka, joka julkaisi nyt toisen levynsä Apajilla.

Kuvio on siis varsin sekava, eikä näiden eri kokoonpanojen erottamista toisistaan suinkaan helpota se, että ne kaikki kuulostavat pohjimmiltaan hyvin samanlaisilta. Jokainen uusi julkaisu on myös ollut aiempia heikkolaatuisempi, Jokaiselle tulta kun oli varsin vahva debyytti. Ehkä kyse on kyllästymisestäkin, sillä suoraan sanottuna reggaessa tuntuu minusta olevan vielä vähemmän varioitavia elementtejä kuin muissa (pop-)musiikin lajeissa. Ja Bob Marley (tai joku kaltaiselleni genrenyypiölle tuntematon guru) on jo tehnyt ne parhaat versiot.

Jukka Poika ei tosin tässä tapauksessa edes yritä toistaa SCB:n ensilevyä, joka oli varsin vakavahenkistä ja jopa synkkää taistelumusiikkia Babylonin vääryyksiä vastaan. Apajilla on näet letkeää kesämusiikkia, jolla välillä kyllä muistutetaan ihmiselon epäkohdista, mutta sävyyn joka tuo mieleen että oikeastaan ei haittaa että niitä on, sehän vain tarkoittaa että me voimme istua täällä aurinkoisella heinäpellolla laulelemassa niistä. Sanoitusten lapsekkuus on mielialasta riippuen joko ärsyttävää tai herttaista - mitään syvällistä tai ennenlausumatonta niissä ei ole.

Radio Helsingillä on saanut runsaasti soittoaikaa Kollega rock, jossa mainitaan nimeltä Timo Rautiainen, Ismo Alanko ja PMMP, ja samalla ovelasti lainataan säe ja melodiakulku jokaisen hitistä (en enää pukeudu surupukuun, pysy aina Jukka Poikana) - radiokuuntelijan korvaan moinen tarttuu taatusti. Kekseliäs idea, joka jaksaa huvittaa ainakin noin kymmenen ensimmäistä kertaa. Levyn selkeästi paras biisi on Joka maataan viljelee - mutta sehän on kuultu jo monasti aiemmin, Soul Captain Band näet levytti sen 1999 ilmestyneelle ep:lleen. Toinen hyvin toimiva kappale on puolestaan laina, eli hymni Tiellä ken vaeltaa aasilla ratsastavasta miehestä. Kappale on myös ladattavissa Jenkkarenkan kotisivujen "itsepalvelupöydästä", mutta vastikkeeksi toivotaan euron suoritusta tilille. Tällainen luottamus kyllä herättää sympatiaa artistia kohtaan, etenkin kun samalla tapaa jakelussa olevassa Massii-kappaleessa Jukka valittelee rahapulaansa perheellisenä ihmisenä (poikamiehenä oli helpompaa olla PA / eli sosialisti) Tätä kirjoittaessa sivuille kirjattu "rehellisyysindeksi" on molempien kappaleiden kohdalla 20%. Levyn päättävät Jukan englanninkielinen kappale Sticks for the Stove ja sen dub-miksaus Barum Vinter Dub, jotka ovat tunnelmallisia ja ehkä hieman vähemmän hupsun kuuloisia kuin valtaosa levystä. Loput kappaleet kannattaa jättää mainitsematta.

Rastamusiikkina reggaeen on kuulunut hengellinen ulottuvuus, joka on ollut läsnä koko ajan myös suomi-reggaessa. Periaatteessa Jukka Pojan sanomastakin on paha mennä sanomaan, minkälaista uskonnollista identiteettiä se heijastelee. Herra on siinä läsnä, Jeesukseen ei viitata nimellä (mutta muuten kyllä perinteisin keinoin), ja Raamatullista kuvastoa poimitaan niin Uudesta kuin Vanhasta testamentista. Tästä voi vetää tulkintoja yhtälailla suomalaiseen evankelisluterilaisuuteen kuin rastafarianismiin, jossa kristillistä sanomaa jatkettiin nostamalla Etiopian kuningas Haile Selassie I Kristuksen toiseksi tulemiseksi (sekä tekemällä muutamia vielä tätäkin omaperäisempiä tulkintoja). Itse arvelen Jukan kyllä olevan tervehenkinen punavihreä luterilaisnuori, mutta tämä monitulkintaisuus ja perinteiset assosiaatiot saattavat synnyttää vastareaktioita (ala)kulttuurisesti sivistyneemmissä nuorisopastoreissa - muutenhan tämä musiikki sopisi kuin synti säkkiin rippileireille ja seurakuntien nuorisotyöhön.

Levyn kansikuva on muuten hieman kummallinen - päätelmäni mukaan siinä oleva mieshenkilö joko virtsaa tai masturboi kalliomaalauksen päälle. Eikun kas, se onkin kalaverkko.