Wea

Norjan 80-luvun kovin vientituote A-ha teki pari vuotta sitten yllättävän paluun parrasvalohin Minor Earth, Major Sky-levyllä ja erityisesti Summer Moved On-hitillä. Lifelines jatkaa melko pitkälti samalla linjalla – rauhallisten melodioiden ja hitaasti kiiruhtavan tunnelman jatkeena.

Kuten voi olettaa, levyn tuotannossa ja massiivisissa orkestraatioissa ei ole pennejä pihistelty. Pienimuotoisuudelle tai nuhjuiselle indie-meiningille viitataan näissä karkeloissa korkeintaan kintaalla, paikoitellen on vaikea uskoa kuuntelevansa hengittävän ihmisen tekemää musiikkia – niin pitkälle A-ha on soundinsa jalostanut. Sori vaan fanit, tämän kaltainen toteutustapa ei sympatioitani saa.

Levyllä on kyllä pari perkeleen hyvää biisiä. Nimikappale pitkine kaarine on suorastaan loistava yhdistelmä sopivaa pateettisuutta ja jamesbond-tunnelmaa ja maanläheinen A Little Bit virkistää jo toteutustapansa puolesta. Näiden huippujen väliin jääkin sitten aikamoinen kuilu, kauheinta kuultavaa on yltiö-pirtsakka Afternoon High, jossa on niin idioottimaisen tarttuva syntsakoukku että siitä voisi vaikka povata hittiä.

Vaikka Lifelines ei mikään merkkiteos olekaan, täytyy A-halle nostaa hattua. 80-luvun kilpailijoihin (esim. Duran Duran ja Alphaville) verrattuna se ei ole sortunut mihinkään nöyryyttävään nostalgiarahastukseen, vaan tuottaa yhä uutta musiikkia – hetkittäin jopa erittäin kunnianhimoista sellaista.