Julkaistu: 15.06.2002
Arvostelija: Jari Jokirinne
Wea
Norjan 80-luvun kovin vientituote A-ha teki pari vuotta sitten yllättävän paluun parrasvalohin Minor Earth, Major Sky-levyllä ja erityisesti Summer Moved On-hitillä. Lifelines jatkaa melko pitkälti samalla linjalla – rauhallisten melodioiden ja hitaasti kiiruhtavan tunnelman jatkeena.
Kuten voi olettaa, levyn tuotannossa ja massiivisissa orkestraatioissa ei ole pennejä pihistelty. Pienimuotoisuudelle tai nuhjuiselle indie-meiningille viitataan näissä karkeloissa korkeintaan kintaalla, paikoitellen on vaikea uskoa kuuntelevansa hengittävän ihmisen tekemää musiikkia – niin pitkälle A-ha on soundinsa jalostanut. Sori vaan fanit, tämän kaltainen toteutustapa ei sympatioitani saa.
Levyllä on kyllä pari perkeleen hyvää biisiä. Nimikappale pitkine kaarine on suorastaan loistava yhdistelmä sopivaa pateettisuutta ja jamesbond-tunnelmaa ja maanläheinen A Little Bit virkistää jo toteutustapansa puolesta. Näiden huippujen väliin jääkin sitten aikamoinen kuilu, kauheinta kuultavaa on yltiö-pirtsakka Afternoon High, jossa on niin idioottimaisen tarttuva syntsakoukku että siitä voisi vaikka povata hittiä.
Vaikka Lifelines ei mikään merkkiteos olekaan, täytyy A-halle nostaa hattua. 80-luvun kilpailijoihin (esim. Duran Duran ja Alphaville) verrattuna se ei ole sortunut mihinkään nöyryyttävään nostalgiarahastukseen, vaan tuottaa yhä uutta musiikkia – hetkittäin jopa erittäin kunnianhimoista sellaista.
Norjan musiikkihistorian suurin ja kaunein. Teinityttöjen suosikista on vuosien vieriessä kuoriutunut eeppistä aikuispoppia veivaava bändi. Useiden hiljaisten vuosien jälkeen tehnyt paluun hittilistoille 2000-luvun puolella. Tärkeimmät levytykset: Hunting High And Low (1985), Scoundrel Days (1986).
Morten Harket - laulu
Pål Waaktaar - kitara
Magne Furuholmen - koskettimet
Linkki:
a-ha.com
(Päivitetty 12.10.2014)
