Julkaistu: 15.04.2006
Arvostelija: Marko Ylitalo
Fonal
"Kun soitit mulle sun uutta demoo / se oli ehkä hirveintä emoo / mitä mä oon koskaan kuullut", lauletaan TV-Resistorin Kontraposto-kappaleessa. TV-Resistori ei ole sentään tehnyt albumillista emoa, vaan turkulaisten naivistien toinen kokopitkä jatkaa edellisen albumin Intiaanidiskon viitoittamilla lo-fi-poluilla – lelu-urku on parempi soitin kuin Rolandin 808 ja omahuone on parempi studio kuin Finnvox.
Onneksi riemastuttavia lyriikoita riittää enemmänkin, sillä kaikissa sävellyksissä ei taso yllä aivan ässäraitojen (Serkut rakastaa paremmin, kaunis ja herkkä Kerro poika, j.o.v.h.m.l.s.o.a.m.o. (love), Sheikki sheikki, huikea Numerot on meidän puolella) tarttumatasolle: Nimikappaleessa lauletaan, että "toiset saa toisensa / ja yhdet on yksin" ja niinhän sen täytyy olla. Serkkukin taitaa lain silmissä kuulua sukurutsauksen ulkopuolelle. Kryptisesti nimetty j.o.v.h.m.l.s.o.a.m.o. (love) aukeaa riimillä "jos oot vielä heikkona mun loveen / sulla on avain mun oveen".
Hitaita kappaleita on aikaisempaa enemmän ja ne myös toimivat erittäin hyvin. Jo kolmantena kuultava Odotan viimeistä hidasta hakeutuu diskon valomerkkiä ennakoiviin haikeisiin tunnelmiin, ja albumi päättyykin Viimeinen hidas -nimiseen kappaleeseen. Näiden laulujen väliin mahtuu kuitenkin monta tanssilattiantäyttäjää. Kokonaisuutena seesteisempi lähestymistapa on hyvä ratkaisu albumille, mutta myös keikoilta tuttu nykivä räväkkyys on hyvässä kuosissa. Päivin ja Yrjön lauluyhteistyö toimii kuin jäätelö keskikesällä. Jos esimerkiksi Regina, Karkkiautomaatti, Datarock, Stereo Total, Noitalinna Huraa!, Wojciech, Lo-Fi Funk, Pizzicato Five tai Leevi & The Leavings soivat kuulokkeissasi, ei ole mitään syytä olla tutustumatta TV-Resistoriin. Eikä myöskään niillä korvalappustereottomilla ihmisillä.
Turkulainen söpöä lo-fi-poppia soittava yhtye.
Linkki:
tv-resistori.com
(Päivitetty 1.4.2011)