Where Angels Fall: Illuminate

Edgerunner music

Kun Norjalainen asianmukaisen tummiin pukeutuva yhtye ilmoittaa musiikkityylinsä olevan ”symphonic romantic metal”, syntyy väistämättä tiettyjä ennakko-odotuksia. Ei tarvitse edes laittaa levyä vielä soittimeen, kun saattaa kuulla jo kaikuja Liv Kristine Espenaesin heleän enkelimäisestä laulusta tai Raymond J. Rohonyin matalasta gootti-murinasta. Taustalla soivat tietysti vuoroin suruisan haikeat ja hauraat, toisinaan taas majesteetilliset ja taivaisiin kohoavat sävellykset, jotka muistuttavat tyyliltään goottityylisiä katedraaleja. No tuota murinaosastoa Where Angels Fall ei tällä debyyttialbumillaan sentään tarjoa, mutta enkelimäistä naislaulua ja majesteetillisia kappalerakenteita kajahtelee maisemaan sitten senkin edestä. Ja kuinka ollakaan, yhtye on tätä nykyä kiertueella itsensä Theatre Of Tragedyn kanssa.

Illuminate on niitä levyjä, jotka kuulostavat ensimmäisellä parilla kuuntelukerralla suorastaan erinomaisilta, mutta jotka aikaa myöten menettävät vääjäämättömästi tehoaan. Illuminaten kohdalla tämä efekti on vielä harvinaisen voimakas, mutta mistä tämä johtuu tällä kertaa? Ensinnäkin kappaleissa esiintyviä, paikoin todella ansiokkaitakin, ideoita kierrätetään suorastaan julkeasti raidalta toiselle. Eipä siinä vielä mitään jos vain itseltään lainaa, mutta kun kohteeksi ovat päätyneet vähän muutkin alkaa mitta vähitellen täyttyä. Edellä mainittu Theatre Of Tragedy on kopioinnin kohteena useampaan otteeseen ja saman kohtalon kokee parilla raidalla myös Within Temptation, sekä tietysti vielä muutama muukin alan kovimmista nimistä.

Näistä aineksista, joista on aiemmin saatu leivottua suoranaisia klassikkoalbumeita, ei tällä erää ole kyetty kyhäämään juuri kummoistakaan lopputulosta. Illuminate kuulostaakin kaikessa keskitempoisuudessaan, keskinkertaisuudessaan ja keskiäänisyydessään lähinnä laimealta kopiolta, joka on hukannut tyystin alkuperäisten teosten elinvoiman. Tämä levy löytää varmasti monta ystävää niistä genrensä suurkuluttajista, joille kelpaa mikä tahansa samoja aiheita kierrättävä aikaansaannos. Itselleni kiekko ei pystynyt tarjoamaan mitään uutta, ja se vanhakin oltiin vielä pureskeltu täysin mauttomaksi massaksi.