Julkaistu: 11.04.2006
Arvostelija: Janne Kuusinen
Anotherday
Toimittajalta toiselle ehti kiertää tämä hyvin hämmentävä ja ristiriitainen levyjulkaisu. Tummanpuhuva ulkoasu antaa nimittäin ymmärtää, että kyse olisi jonkinasteisesta hevimeiningistä, mutta sisältö onkin radiosoittokelpoisen iskelmäpopin kuuloista alakuloista runoilijapoikamusiikkia. Kunnianhimosta ei ole pulaa, ja lyriikoita on sekä ameriikaksi että suomeksi. Tällä hetkellä kaksihenkisellä bändillä on kotisivullaan sijaitsevan wanted-ilmoituksen mukaan haussa toinen kitaristi, rumpali, basisti ja kosketinsoittaja. Mainitsevat vielä, että Don´t be afraid of vocalist´s skills on debut solo album - he is training hard all the time and will improve as we all will do...
Eli ainakin hyvin rehellisellä pohjalla ollaan liikkeellä. Irtomuusikoita on saatu mukaan aikamoinen liuta, ja tuloksena on ainutlaatuinen vuoristorata sekä teknisessä että musiikillisessa mielessä. Syytä lie kuitenkin mainita yhtyeen huomautus: Please notice that these pieces are mostly made by Korg Trinity -synth. In the forthcoming releases we´ll have a real band, and the musical style will be clear: Pop -music! Levyn teossa käytetty hardware luetteloidaan levyn kansivihossa, joka näin lipeää mainoslehdykän puolelle.
Naiivissa, rippikoulusaundisessa kokonaisuudessa vuorottelevat kapulaenglanti ja -suomi, kylmä ja lämmin, sietämätön ja siedettävä, taitava ja kömpelö. Tahattoman tuntuiset muistumat Dannyn ja Kirkan tuotantoon onnistuvat korpeamaan, ja sitten tuleekin jo palanpainikkeeksi joko inches davisin trumpetintööttöä tahi syntikkapianon glissando, luonteva kuin rectoskopia. Tuntuu, ettei kukaan ulkopuolinen ole oikokuunnellut tätä levyä, tai jos onkin, ei ole uskaltanut antaa rehellistä palautetta tekijöille. Uskomattomin tajunnanräjäyttäjä on kahdeksanminuuttinen She is Gone, jossa pyllykarvan oloinen lauluääni (yhtä ohut ja epäpuhdas) pääsee haikailun kautta todella vääryyksiinsä. Mahdollinen soittamisen ilo peittyy kaikenjyräävän totisuuden alle.
Anotherday on sanoinkuvaamaton, markon ja muovin kuuloinen matka musiikin rupisempiin universumeihin. Korg Trinity on loistava syntikka, uskotaan, mutta eivätköhän ne musiikin ajattomat elementit kuitenkin lähde ihmisistä, vielä toistaiseksi.
