The Phonies: Gran Tourettes

Money Laundry

Kokkolalainen The Phonies teki ihan kelpo kitarapop-albumin pari vuotta sitten. Instant Elationin työtä jatkava Gran Tourettes vaikuttaa yleisesti ottaen hiukan melankolisemmalta ja ehkä hiukkasen rauhallisemmalta kokonaisuudelta. Toki Tom Stenmanin Michael Stipemaisesti väräjävällä äänellä personoituvan yhtyeen uutukaisella kaikaa edelleen myös hienovarainen hilpeys ja rokin soittamisen ilo ja riehakkuus, muttei ehkä ihan yhtä paljon kuin edeltäjällään. Bändi on kasvanut kvintetista kuusimiehiseksi kitaristi Jukka Käännän myötä, ja etenkin miehen akustiset kitaraosuudet ovat osaltaan luomassa yhtyeelle hivenen rauhallisempaa soundia. Toki myös Masi Isohannin koskettimet täyttävät soundia siten, että soitto hivenen iisimpänäkin kuulostaa täyteläiseltä.

Levy alkaa haikeasti, mutta positiivisesti poppailevalla Day In A Poemilla, joka säröillessäänkin kuulostaa enemmän söpöltä kuin rokilta. Isohannin pienesti ujeltavilla koskettimilla silittelevä Lights Are Changing on hyvin perinteinen, tyynen melankolinen klassinen pop-sävellys, jossa tarttuvuus kohtaa kepeyden ja haikeuden erinomaisesti. Stenmanin kiireetöntä laulua tuetaan kerrossa taustalauluilla, joita levyllä hyödynnetään muutenkin vahvasti. Täysosuma. Alakuloisinta reunaa edustava Doggy Collar jatkaa lähes yhtä vakuuttavasti, Dragster lähtee rokkaamaan ja kadottaa hiukan edellisillä saavutettua koskettavuutta. Onneksi bändi nappaa jälleen hyvin mukaansa leikittelevästi astelevalla Eye Of The Hurricanellä.

Hop The Frog ei vie ihan yhtä vakaasti, vaan jää hiukan liikaa jumittelemaan. Samaa henkeä on myös Between The Worldsissä, joten se raja herkistelevän ja apaattisen välillä tuntuisi olevan aika hatara. Circles Of Mania vie jumittelun tarkoitukselliseksi ja onnistuukin jylhyydessään kuulostamaan kiinnostavammalta. Sinkkunakin kuultu Gospel toimii hyvin myös osana isompaa kokonaisuutta, kiivaasti kilkuttava Sarah on ehkä levyn paras nopeampi vetäisy. Frozen Leaves päättää levyn melko seesteisesti, mutta mukavan hymyilevästi. Kokonaisuutena pidän Tourettesista Elationia enemmän, vaikka koko levy ei ihan saavutakaan parhaiden biisien koskettavuutta. Silti, oikein hyvä ja hyväntuulinen levytys Kokkolan kuusikolta.