The Concretes: In Colour

Licking Fingers

Kolmen ruotsalaisen tytön (Victoria Bergsman, Lisa Milberg, Maria Eriksson) vuonna 1995 perustama The Concretes on nykyään kahdeksanhenkinen kokoonpano. Yhtye on hankkinut toiselle kokopitkälleen liudan nimivierailijoita, kuten The Magic Numbersin Romeo Stodartin duetoimaan (Your Call), Frida Hyvösen taustoja laulamaan (As Four), Bright Eyesin Conor Oberstin pitkäaikaisen yhteistyökumppanin Mike Mogisin levyä tuottamaan. Samalla yhtye on lähes kadottanut oman soundinsa.

Victoria Bergsmanin persoonallinen laulu on kuitenkin yhtä omintakeista kuin aina ennenkin ja pelastaa levyn hukkumiselta massaan, vaikka yhtyeen muut seitsemän jäsentä haluaisivatkin kuulostaa persoonattomalta, iloiselta tusinakitarapopyhtyeeltä, joita naapurimaasta on tullut enemmän kuin muodikkaita farkkumerkkejä. Bergsmanin laulussa on jotakin viehättävän ristiriitaista – se on samalla jossakin kaukaisuudessa ja läsnä aivan korvan juuressa, se on lakoninen mutta mukaansatempaava. Ristiriitaisuus korostuu entisestään uudella levyllä – siinä missä muut yhtyeen jäsenet kuulostavat aurinkoa palvovilta retropoppareilta, lakanan valkea Bergsman laulaa nurkanvarjossa päässään pikimustat aurinkolasit, ehdottomasti hymyilemättä ja viileän lakonisesti. Hän saa esimerkiksi Sunbeams-nimisen kappaleen kuulostamaan haikealta kuin jäähyväissuudelma.

Haikeimpina hetkinään (Tomorrow) mieleen palaa Lady December -joulu-ep:n aikainen The Concretes. Valitettavasti uudelta levyltä ei löydy yhtään debyytiltä (2003) irrotetun Seems Finen veroista singlelohkaisua. Uusi levy ei ole huono, vaikka tylsiäkin hetkiä mahtuu mukaan (Change In The Weather), mutta muutama hyvä hetki (tarttuva On The Radio, Your Call, Fiction, Song For The Songs) ei tee siitä riittävän kiinnostavaakaan. Yhtyeeltä olisi odottanut paljon persoonallisempaa lähestymistapaa, jota se on väläytellyt aikaisemmilla julkaisuillaan.