Yakuza: Samsara

Prosthetic

Yakuza ei itään viittaavasta nimestään huolimatta ole kotoisin nousevan auringon maastaa, vaan Yhdysvaltain pohjoisen metallin mekasta, eli Chicagosta. Viime vuosituhannen loppusuoralla syntynyt yhtye lataa tällä kolmannella pitkäsoitollaan pöytään sellaisen paketin metallinsukuista metakkaa, että adjektiivit tahtovat loppua allekirjoittaneelta heti alkuunsa.

Tällaisen kaikkea mahdollista ja mahdotonta yhdistävän tyylin määrittely onkin todellista ylämäkeen luistelua, mutta yritetään nyt kuitenkin... Siispä Yakuza soittaa jonkin sortin post-apokalyptista jazz-metallia, jossa on seassa selvästi suurempia klimppejä niin metalcoresta, math-metallista kuin progressiivisesta huuruilustakin. Hetkittäin yhtye, ja erityisesti sen vokalisti, riehuu punkista tutulla pyhällä raivolla, toisinaan taas vaimea tunnelmointi tuo muassaan outoja konekaikuja, efektejä – ja Rinneradiosta muistuttavia tenhoavan vaimeita saksofonikuvioita. Näiden ääripäiden välissä nopeasti genrelaarista toiseen poukkoileva ryhmä ei kuitenkaan sorru (juurikaan) omaan näppäryyteensä, minkä johdosta Samsara osoittautuu lopulta yllättävänkin ehyeksi paketiksi. Yakuzan räyhäyksessä rauhaisa Rinneradio kohtaa siis ääriagressiivisen Dillinger Escape Planin ja tavallistakin vinompi Primus kurottaa kohti Black Sabbathia, Mr. Bunglen seistessä jatkuvasti taustalla. Moinen saattaa kuulostaa ehkä mahdottomalta, mutta uskokaa tai älkää – nämä heput jopa selviävät tästä haasteesta ilman suurempia naarmuja.

Vaikka kovia nimiä tulee tiputeltua näinkin hanakasti on lopuksi kuitenkin todettava vielä se, että kyseessä on silti ensisijaisesti yhtyeen oma juttu. Samsara on ehkä mammuttitautinen ja tuota massiivisuuttaan megafonilla julistava metallikatedraali, joka kurkottaa aivan liian korkealle taivaisiin – mutta sen arkkitehdit taitavat olla juuri sen verran mielipuolisia, että he saattavat jonain päivänä vielä hyvinkin onnistua kerettiläisessä taivaiden tavoittelussaan. Nytkin harjakorkeus on jo kunnioitettava, vaikka pari tornia lopulta kaatuukin hullunrohkeiden ratkaisujen takia. Suositellaan kaikille suuruudenhulluille metallipäille, jotka eivät tunnusta mitään rajoja.