Kinkt

Treeballin kolmoslevy Liars In Love on teemalevy, joka tiivistää tarinan ytimen otsikossaan. Amerikkalaisen novellistin Richard Hayesin tarinoiden inspiroima levy pyörteilee intiimin ja rakastavan suhteen varjopuolten kimpussa. Harhakuvat kaatuvat ja arki ei olekaan niin ruusuista. Itse musiikissa ei kuitenkaan maistu katkeruus, vaan Nick Trianin ja Astrid Swanin duettoihin rakentuva albumi heleilee traagisuudestaan huolimatta melkoisen puuteroidusti ja kiireettä hymyten.

Ensimmäisen kuuntelukerran jälkeen levystä jäi hiukan laiska maku. Esimerkiksi nimiraita Liars In Loven, uneliaan 8 o´clockin ja eteerisen Are You Ever Gonna Wake Me Upin kaltaiset silittelyt maistuivat hiukan liikaakin sunnuntaille. Useamman pyöräytyksen jälkeen slovaritkin alkoivat nostaa pisteitään, etenkin jälkimmäisen noustessa levyn ehdottomiin tähtihetkiin. Astridin laulullinen osaaminen on jalostunut vuosien saatossa yhä vakuuttavammaksi. Silti minun korvaani parasta Treeballia on edelleen se hiukan rokkaavampi puoli, jota edustaa mainiosti hilpeät ja komeasti rullaavat Let Me Out Of Here ja From The Past sekä hieman tummemmin rullaava Out Of This Dark Room Comes Anything. Reippaamman ja pysähtyneen puolivälistäkin löytyy hienoja sävellyksiä, kuten kivasti kerrossaan piristyvä Under My Skin ja vuorolaulusta parhaat mehut puristava reipas Cruelty To Animals. Smooth Fruitin heleä haikeus huipentuu klarinettiin, kun taas I Was An Innocent Bystander koristautuu kellopelillä. Levyn päättävä mandoliini on myös mainio!

Yhtyeen kotisivuilla Nick kertoo yhtyeen menneen studioon harjoittelematta biisejä etukäteen, saavuttaakseen tarvittavan irtonaisuuden. Mikään liikaa hiottu taideteos LIL ei toki olekaan, muttei se ole myöskään mikään hutaisten tehty. Vaikka meininki oli rento ja tuotannossa pyrittiin yksinkertaiseen toteutukseen, kaikaa levyllä tarpeen mukaan muun muassa jousia. Astridin ja Nickin laulullinen vuoropuhelu on hioutunut sellaiseen sulavuuteen, että parempaa saa hakea. Ajattoman kaunista kitarapoppia.